Helena Juntuselle odotettu voitto

Esko Aho

LAPPEENRANTA Tunnelma oli tutulla tavalla sähköinen ennen kuin Lappeenrannan valtakunnallisten laulukilpailujen tuomaristo myöhään sunnuntai-iltana lopulta julisti päätöksensä.

Naisten sarjan voiton ja 7 000 euroa vei odotetusti sopraano Helena Juntunen Kiimingistä. Miesten sarjan parhaaksi tuomaristo arvioi bassobaritoni Arttu Katajan Helsingistä. Hänen palkintosummansa oli sama kuin Juntusella.

Varsinkin naislaulajien välille oli pelkän orkesterifinaalin perusteella vaikea saada eroja, ja tuomarit istuivat finaalin jälkeen lähes kaksi tuntia pohtimassa lopullisia sijoituksia.

Naisten sarjassa tuli toiseksi mezzosopraano Sari Nordqvist (4 300 euroa) ja miesten sarjan kakkostilan jakoivat tenori Niall Chorell ja bassobaritoni Kouta Räsänen - kumpaisenkin palkintosumma 4 150 euroa. Kolmansiksi sijoittuivat sopraano Riikka Siren ja tenori Mika Pohjonen, palkintoinaan 2 600 euroa.

Vantaalainen tenori Petri Bäckström (s. 1971) aloitti finaalin laulamalla Lenskin aarian Kuda, Kuda Tshaikovskin Jevgeni Oneginista ja Rodolfon aarian Che gelida manina Puccinin La Bohèmesta.

Irlantilais-suomenruotsalaiseksi itsensä määrittelevän erittäin lyyrisen tenorin, Niall Chorellin (s. 1975), tulkitsemana kuultiin sama Lenskin aaria sekä Taminon aaria Dies Bildnis Mozartin Taikahuilusta.

Ilmeni, ettei kumpikaan näistä laulajista ole vielä ihan valmis ammattikehiin. Bäckströmin ääni taipui kohtuullisen vaivattomasti keskirekisteristä, mutta kun noustiin vähänkin korkeammalle, ilmeisesti palleatuki ei riittänyt ja sointi hävisi jonnekin kurkkuun. Samalla volyymi putosi dramaattisesti, kun tarkoitus oli tasan päinvastainen.

Niall Chorell on tähän saakka esiintynyt etupäässä oratoriotehtävissä, mihin suuntaan hänen äänelliset avunsa tosiaan viittaavatkin. Lenskin aarian alku meni pipariksi, mutta jatkossa Chorell sai äänensä asettuman kutakuinkin kohdalleen. Tulkinnat eivät oikein syttyneet, vaikka brittiläismallista yritystä hänellä riitti kiitettävästi.

Äänellisesti huomattavasti vahvemmalla perustalla oltiin, kun superlahjakas bassobaritoni Arttu Kataja (1979) Helsingistä herkisteli Wolframin laulun iltatähdelle O du mein holder Abendstern Wagnerin Tannhäuserista sekä Leporellon luetteloaarian Madamina, il catalogo è questo Mozartin Don Giovannista.

Kataja on kiinteä-ääninen, älykäs tulkitsija, jonka olemuksessa ilmenevät kaikki parhaat kehityksen aihiot. Ei tarvita muuta kuin ikää, massaa ja esiintymisiä. Kahdella ensiksi mainitulla on taipumus karttua itsestään.

Paljon robustimpaan ja tulkinnallisesti huolettomampaan suuntaan mentiin, kun lavalle astui lahtelaistenori Mika Pohjonen (s. 1973) laulamaan Faustin aariaa Salut! Demeure chaste et pure Gounod'n Faustista ja Canion aariaa Vesti la giubba! Leoncavallon Pajatsosta.

Pitääkö kilpailijalla olla kuuluva ääni luonnostaan, vai riittävätkö ns. opetetut keinoavut ja niihin liittyvät pikkutarkkuudet tekemään tenorin? Mitä tuomarit tästä ilmiöstä sanovat? Vuoden 1992 tangokuninkaalla näet ääntä ja volyymiä riittää aikuisten miesten mitoissa esimerkiksi yllä mainittuihin kilpakumppaneihin verrattuna, vaikka sävelpuhtaus ei aina ole sataprosnttinen.

Mieleen muistuivat nyt jo edesmenneen suomalaissopraanon, Maaria Eiran, sanat, että maailmalle ei kannata kouluttaa pieniä ääniä. Eiralta ei tullut kysytyksi tarkemmin viimeistelyn merkityksestä.

Bassobaritoni Kouta Räsänen (s. 1970) Helsingistä julisti Dalandin aarian Mögst du mein Kind Wagnerin Lentävästä hollantilaisesta ja Don Basilion La calunnia -aarian Rossinin Sevillan parturista. Molemmat etenivät tarkalleen käsikirjoituksen mukaan ja huolellisesti artikuloiden.

Tunnustan kuuluvani juoruaaria-allergikkojen alati kasvavaan joukkoon ja sen takia kai laulu taas kuulosti tekemällä tehdyltä. Saa nähdä, mitä tulee, kun Räsänen vielä saa äänensä kunnolla resonoimaan siellä missä pitääkin. Nyt hän laulaa ja esiintyy kuin Petteri Salomaa pienenä.

Sopraano Helena Juntusen (s. 1976) hoivissa Rusalkan aaria Mésiscku na nébi hlubokèm Dvorakin oopperasta Rusalka toteutti oivallisesti niitä pitkiä, kantavia ja hellän huolellisia fraasituksia, joita tämä aaria tyylillisesti edellyttää.

Onneksi Juntusen vahva puoli on laulun vaalea sävykkyys, ja nimenomaan Dvorakissa se virta jaksoi kantaa ja nostaa tulkintaa hienoon loppuun saakka.

Margaretan jalokiviaariaan Ah! Je ris de me voir Gounod'n Faustista Helena Juntunen ei saanut hangatuksi aivan samantasoista vapautunutta säihkettä kuin alkusyksystä Tampere-talossa Opera Grand Prix -gaalassa. Mutta akustiikka ja orkesteri olivatkin silloin toiset.

Aika intensiivisen ja sopivasti itsevarman tulkinnan kiiminkiläissopraano kaikesta huolimatta ilmoille ponnautti. Lappeenrannan kaupunginorkesterille tuotti vaikeuksia taipua Gounod'n sulaviin käänteisiin eikä kapellimestari Eri Klaskaan asialle tällä kertaa mitään voinut.

Helsinkiläinen sopraano Hanna Kronqvist (s. 1974) lauloi Mimin aarian Si, mi chiamano Mimi Puccinin La Bohèmesta ja Puccinin Toscan aarian Vissi d'arte tukevan vakaasti.

Kronqvist onkin äänellisesti jykevämpi ja kovasointisempi kuin Juntunen, ja näissä aarioissa hän saattoi päästää sopraanonsa kaikumaan tunteella. Puutelistalle kirjautuivat pienet intonaation häilynnät ja voiman mukanaan tuoma sävykato.

Amerikkalaiset sen ovat tutkineet: matalat naisäänet ovat uskottavia, vaikka korkeat äänet saavat miehet siivoamaan.

Mezzosopraano Sari Nordqvist (s. 1972) Espoosta esitti Delilan aarian Samson recherchant ma présence Saint-Saënsin oopperasta Samson ja Delila ja Ulrican aaria Re dell' abisso Verdin Naamiohuveista niin, että syvällä sielussa soi.

Näin rotevaääniseen mezzoon törmääminen on aina harvinaista mannaa kilpailutilanteessa. Hänen vertaamisensa illan lyyrisiin ääniin täytyi olla vaikea tehtävä tuomaristolle.

Kauniaisissa asuva lyyrinen sopraano Riikka Sirén (s. 1971) lauloi finaalin päätteeksi Despinan aarian In uomini Mozartin Così fan tuttesta ja Gildan aarian Caro nome Verdin Rigoletosta.

Jälkimmäinen varsinkin oli virhevalinta, koska ylä-äänillä ei kunnollista Gildaa synny, jos ja kun nekin luontuvat vähän tekemällä tehden.

Sirénin ääni on kuitenkin perustaltaan keveä ja heleä. Siitä tullaan varmasti vielä nauttimaan monessa yhteydessä.

Lehtikuva

Erikoispalkintojakin. Lappeenrannan laulukilpailun naisten sarjan voiton lisäksi Helena Juntunen sai 1 300 euron suuruisen erikoispalkinnon hyvästä liedesityksestä. Muista palkituista erisuuruisten erikoistunnustuksen saajiin kuuluivat Niall Chorell, Kouta Räsänen ja Riikka Sirén. Palkintojen lisäksi kilvassa myönnettiin kaikkiaan yhdeksän erikoispalkintoa.

Ne ihanat vanhat aariat

LAPPEENRANTA Perinteisesti Lappeenrannan laulukilpailujen loppuvaiheessa on konservatiivisuus noussut pintaan. Sunnuntain orkesterifinaali ei tehnyt siinä suhteessa poikkeusta ainakaan ohjelmiston osalta.

Spiraali ruokkii itseään. Kilpailijoita ja heidän opettajiaan riivaa ymmärrettävä taipumus laskea varman päälle. He suosivat vaikuttavina pitämiään vanhoja bravuurinumeroja sen sijaan, että ottaisivat edes Benjamin Brittenin Billy Buddin kokoista riskiä.

Vaan eipä kilpailijoille ollut paljon vaihtoehtojakaan tarjolla. Kun silmäilee järjestäjien laatimaa listaa, josta finaalinumerot piti poimia, tuntuu kuin lukisi jonkun The Greatest Arias -kokoomalevyn sisällysluetteloa. Vain muutama hiukan harvinaisempi valinta on joukkoon livahtanut.

Kuvaavaa on, että nyt finaaliin olisi osanottajaluettelon perusteella edes periaatteessa voinut päätyä vain Aleksis Kiven aaria Einojuhani Rautavaaran samannimisestä oopperasta ja Naisen aaria Aulis Sallisen Ratsumiehestä.

Lappeenrannan kilpailut ovat eräänlainen julkinen, kollektiivinen kurssitutkintotilaisuus. Yhteistä venettä saa ja sitä pitääkin sopivasti keikuttaa, muttei niin, että kenenkään jalat todella kastuvat.

Sunnuntain Etelä-Saimaa -lehdessä asia tiivistettiin tuomariston puheenjohtajaa, oopperanjohtaja Erkki Korhosta, mukaillen näin: ”Mitä todennäköisimmin voittoisa laulaja on sellainen, joka onnistuu sekä teknisesti että sisällöllisesti.”

Sitaatista, joka ei kuitenkaan liene suoraa lainausta Korhosen sanoista, kuvastuu vankka usko, ettei taide olisikaan arvostelulaji. On olemassa tietty tekniikka ja sisältö, jossa voi joko onnistua tai epäonnistua.

Veisikö suurempi vapaus kilpailemisen arvon ja mielekkyyden? Kelpaisivatko omiaan laulelevat suomalaiset enää ulkomaisiin oopperataloihin, mikä tähän saakka on ollut absoluuttinen menestyksen mittari?

Jonkin verran Lappeenrannan kisa on toki myös muodon ja sisällön osalta uudistunut. Välierä on kasvattanut painoarvoaan, kun siihen on yhdistetty entinen pianofinaali.

Uudenlainen välierä on puolen tunnin pituinen pianosäestyksellinen konserttikokonaisuus, jossa myös raikkaammilla virtauksilla on mahdollisuus päästä kuuluville. Esimerkiksi sopraano Helena Juntusen välieräohjelmaan kuului Perttu Haapasen häntä varten säveltämä Sunnuntaiaamuna.

ESKO AHO

Artikkelin lähde Kaleva