Sikahyvää ja hevostelua

Taidenäyttely

Jaana Suorsan sarjakuvapiirustuksia ja Päivi Kettusen pienoisveistoksia Nuoriso- ja Kulttuurikeskuksessa Oulussa 20.1. saakka.

”Tuo on nyt vain kevyttä iltapäivätaidetta,” sanoo oululaisen sarjakuvataiteilija Jaana Suorsan piirroksen iso sikahahmo opettavaisesti pienemmälleen. Turhaa sikavaatimattomuutta.

Jaana Suorsan piirroksissa possut, kirahvit ja ketut laukovat totuuksia, joiden edessä kriitikonkin omaatuntoa kolkutellaan. ”Tämä on huumori. Älä pidä muita huumoreita,” opastaa taiteentuntijakettu toista kettua. Mutta kyllä taiteilijalla riittää itsekritiikkiäkin.

Oikea taiteilija määritellään yhdessä piirroksessa sellaiseksi, jolla vanhan sadun mukaan on prinsessan herkkyys: herne tuntuu muhkeitten patjakerrosten alta. Mutta onhan niin, että ”Jokaisessa meissä asuu sika.”

Ikiaikaisten satujen tapaan ihmissuhteisiin ja yksilöihin liittyviä lainalaisuuksia ja ominaisuuksia on helpompi purkaa ulos eläinten suulla ja huumorin säestyksellä.

Piirtäjällä, jos kellä, on erinomaiset mahdollisuudet antaa kuvallinen hahmo tälle vanhalle draamaviisaudelle. Ja Jaana Suorsan piirroksissa on eriomaisen selkeitä viivoja, pelkistyneitä hahmoja sekä loistavaa huumoria ja oivallusta. Mitään ei ole liikaa, muttei myöskään liian vähän. Voi olla vakuuttunut, että yhä enemmän ”Sikaa lykästää”. Ranskaa puhuva Sika tähdännee Keski-Eurooppaan.

Oululaisen Päivi Kettusen (s. 1963) veistokset ovat muovailtuja, pieniä ja humoristisia hevosia muovisissa pilttuissaan sekä ratsastajaveistoksia. Nämä ovat arkisenrosoisia miniversioita muinaisesta, vain tukka peittonaan ratsastaneesta Lady Godivasta. Pienetkin hahmot kertovat hyvästä muototajusta sormenpäissä.

RIITTA MÄKELÄ

Sikaisaa. Jaana Suorsan siat liikkeellä. Piirroksista pienemmässä vakuutetaan, että nerouden syvin olemus löytyy siasta.

Artikkelin lähde Kaleva