Minä Mika Myllylä

Tunnustuskirja

Mika Myllylä: Riisuttu mestari. Tammi 2001, 300s.

Karpaasi on kirjoittanut oman kuolonkorahduksensa.

Keskeistä kirjassa on Lahden doping-käryn selvittely sekä päätös lopettaa kilpaileminen. Lisäksi Mika Myllylä kertoo itsensä piiskaamisesta, kilpailuvietistä, kulissien takaisesta elämästä harjoitusleireillä ja kisatapahtumissa. Myös suhteet uskontoon ja perheeseen tulevat käsitellyiksi.

Enemmän kuin doping-skandaaliin liittyvien salaisuuksien paljastamiseen Myllylä keskittyy oman pahan olonsa purkamiseen. Välillä tuskaisan käryn prosessointi paperille saa raamatullisiakin piirteitä: ihminen ei voi aina ymmärtää Jumalan keinoja. Hiihtäjä on kuin Job kärsimystensä keskellä.

Ymmärrystä toimilleen Myllylä anoo kirjoittamalla, että dopingiin voi lipsahtaa. Tähän on syynä ns. harmaa alue, joka sisältää kaikki ne keinot, joita ei erikseen ole todettu sallituiksi tai kielletyiksi. Myllylä ruotii mediaa siitä, että tästä asiasta ei ole liiemmin kerrottu. Kukaan ei halua kuunnella hiihtäjää itseään. Hieman vaikeaa se olisi ollutkin, sillä skandaalin ollessa kuumimmillaan hän oli mediapaossa itärajalla.

Myllylä ilmoittaa kantavansa kaiken vastuun itse. Kuitenkin hän kirjoittaa urheilujärjestelmän ajaneen hänet tietämättään dopingin käyttöön. Hän ei halua syytellä muita suoraan, mutta sisällyttää vihjeen toisten osallisuudesta todetessaan marttyyrillisesti: ”Pitäisikö minun muka muita syytellä saadakseni itselleni ymmärrystä? Mutta varmasti en lähde muita syyttelemään, sellaiseen en sentään sorru!”

Ammattihiihtäjän kirjoittamaksi teksti etenee yllättävän jouhevasti. Paikoin löytyy nasevia kielikuvia kuten: ”Suvi on kuin meripoiju: näkymättömät pohjavirtaukset ja maailman tuulet häntäkin pyörittelevät...Mutta jotenkin hän nousee aina pintaan.”

Tiiviimpi paketti olisi kuitenkin ollut lukijaystävällisempi - kirjan loppuosa on jo melkoista jaarittelua.

Jani Vesanen

Arkisto/Jarmo Kontiainen

Vuosi muutti elämän. Mika Myllylä käänsi tuntonsa kirjaksi.

Artikkelin lähde Kaleva