Laatikollinen hengen nostatusta

Ullakolta löytyi pala Alatemmeksen nuorisoseuran historiaa

Liisa Laine

LIMINKA Liminkalainen Seppo Ylielsilä teki Alatemmeksellä sijaitsevan syntymäkotinsa vinttiä penkoessaan mielenkiintoisen löydön: nivaska paikallisen nuorisoseuran vanhoja lehtiä ja pöytäkirjoja siististi pahvilaatikkoon pakattuna.

Vanhimmat lehdet ovat yli sadan vuoden takaa, huolellisesti käsin kirjoitettuja ja koristeltuja. Paperi tosin on jo kovasti haurasta ja kellastunutta.

Alatemmeksen nuorisoseuran Oras-niminen lehti ilmestyi vuosikymmeniä epäsäännöllisesti, mutta kuitenkin useamman kerran vuodessa. Hyvä käsiala oli toimittajan tärkein vaatimus.

Ylielsilä itse on nuorisoseuran johtokunnan pitkäaikainen jäsen, mutta syksyllä löytyneet paperit eivät ole mitään sukuperintöä. Vintille ne on todennäköisesti aikoinaan kiikuttanut naapurin mummo Laura Teppo.

Ylielsilän Jyväskylässä kasvatustieteitä opiskeleva tytär Pauliina Pakaslahti aikoo käyttää löytöä aineistona tulevassa gradussaan. Alatemmeksen nuorisoseura täyttää ensi vuonna 110 vuotta, joten pieniä paineita on saada työ valmiiksi sopivasti juhlavuodeksi.

Laatikon mielenkiintoisinta antia ovat seuran omat lehdet, joiden sisältö pyrki olemaan mahdollisimman ylevää ja henkeä nostattavaa.

Muutenkin toiminnassa keskityttiin kaikin tavoin sivistämään kylän väkeä. Heti alkumetreillään 1890-luvulla seura eli silloinen Limingan nuorisoseuran Alatemmeksen piiri muun muassa perusti oman sunnuntaikoulun, vaikka Alatemmeksellä oli oma isäntien perustama kansakoulukin, jota seura tuki.

Sunnuntaikoulussa oli kerrallaan kaksi opettajaa, ”veres” ja kokeneempi, jotka valittiin aina kahdeksi viikoksi kerrallaan seuran jäsenistä. Opetukseen osallistuneista, niin opettajista kuin oppilaistakin, pidettiin tarkkaa kirjanpitoa.

Oppiaineina olivat sisä- ja ulkoluku, veisuu sekä luetun ymmärtäminen.

Seuran jäsenet olivat myös tyytymättömiä kunnan kirjaston tarjontaan ja haaveilivat oman kirjaston perustamisesta.

Itse kokouksissa ohjelma saattoi noudattaa vaikkapa seuraavaa kaavaa: ”laulua, kertomus sekä muuan lystikäs markkina kasku, sekä leikkiä.” (Pöytäkirja 8. maaliskuuta 1903).

Joka kokouksessa joku jäsenistä alusti valitsemansa keskusteluaiheen. Vuoden 1903 maaliskuun aiheena oli ”Eikö kahvin juonti kuukausi iltamissa oisi pois heitettävä.” Kahvin ryystäminen jäi ennalleen, vaikka alustaja pöytäkirjan mukaan pitikin koko ajan innokkaasti puoliaan.

Keskustelu saattoi myös koskea vaikkapa kissan tai koiran paremmuutta kotieläimenä (kokous asettui kissan kannalle) tai nuorison tapain turmelusta, joka näytti olleen erityisen mieluisa kestoaihe.

Joulunpyhät Ylielsilän talossa on nyt tutkittu vanhoja papereita. Monta tuttua nimeäkin teksteissä vilahtelee. Mieluisa löytö oli esimerkiksi maaherra, valtioneuvos Eero Yrjö Pehkosen muistokirjoitus Seppo Yliselsilän Toivo-sedästä.

Tällä hetkellä Alatemmeksen nuorisoseura on suurin piirtein samassa vaiheessa kuin pari kertaa ennenkin historiansa aikana. Toiminta hiipuu, kun ei ole kunnon tiloja. Vanhan nuorisoseurantalon remonttiin kaivattaisiin kipeästi talkoomiehiä, jottei jo saatuja avustuksia jouduta maksamaan takaisin.

Nuorisoseurantalo on palanut kaksi kertaa kokonaan maan tasalle, mutta aina on talo ja toiminta saatu viritettyä uudelleen, ja niin Ylielsilä uskoo käyvän nytkin.

Eljas Sallmén

Huolellista työtä. Käsialanäyte sadan vuoden takaa.

Eljas Sallmén

Oma lehti. Alatemmeksen nuorisoseuralla oli jäsenten tekemä Oras-niminen lehti vuosikymmeniä.

Eljas Sallmén

Löytö. Seppo Ylielsilä penkoi syksyllä syntymäkotinsa ullakkoa ja hoksasi vanhan laatikon. Sieltä paljastui hyvässä järjestyksessä nippu Alatemmeksen nuorisoseuran historiaa.

Eljas Sallmén

Tutkimusaineistoksi. Seppo Ylielsilän tytär Pauliina Pakaslahti aikoo tehdä gradunsa vintiltä löytyneitten nuorisoseurapapereitten pohjalta.

Artikkelin lähde Kaleva