Silakkakiintiö syö kalastajien leipäpuuta

Antti Ervasti

OULU EU:n maatalousministerien päätös laskea Suomen silakkakiintiötä heikentää merkittävästi pohjoissuomalaisten kalastajien kokonaissaalista. Kolme neljäsosaa alueen kalastajien silakkasaaliista käydään hakemassa muualta. Kiintiö ei pienene Perämeren alueen silakan pyynissä.

Kalastaja Jukka Vehkaperä Kellon Kiviniemestä naurahtaa, että huonosti menee ja vielä huonommin menee kohta. Kesällä parhaaseen kalastusaikaan tuleva noin kuukauden kalastusrajoitus touko-kesäkuussa vähentää Selkämeren puolelta pyydettävää kalansaalista peräti 70-80 prosenttia.

Vehkaperä kalastaa myös Perämereltä, jossa ei ole pyyntirajoituksia, joten hän arvioi saaliin pienentyvän ensi kesänä kaikkiaan 30-40 prosenttia. Hän keskittyy pelkästään silakkaan ja kilohailiin, eikä korvaavaa tulonlähdettä ole tiedossa.

Silakan kalastajien ansiot ovat viime vuosina perustuneet pelkästään saaliiden määrään, sillä hinta on pysytellyt melko samana. Tosin jonkin verran se on ollut laskusuunnassa.

”Perämerellä ammatikseen kalastavien määrä on vähentynyt paljon viime vuosina. Moni on lopettanut, jos vain on pystynyt. Uskon, että tämä kiintiöpäätös lisää entisestään lopettajien määrää”, Vehkaperä ennustaa.

Kiviniemeläinen 15 vuotta kalastanut Heikki Halonen pelkää, että päätös vanhentaa ammattikalastajien muutenkin vanhaa ikärakennetta, koska huonot tulevaisuudennäkymät eivät houkuta uusia alalle.

Itse Halonen ei aio luovuttaa, vaikka Hangon vesiltä haettava leipä kapenee ensi vuonna ainakin parilla kymmenellä prosentilla. Toivonsa hän asettaa siihen, että kiintiöt nostetaan takaisin tulevaisuudessa, ja kalan hinta muuttuisi suotuisaksi.

”Kalastusrajoitus huonontaa erityisesti pienillä aluksilla kalastavien asemaa. Pääsemme parhaiten kalastamaan kesän kuukausina hyvillä ilmoilla, eli silloin kun kalastus todennäköisesti kielletään”, Halonen toteaa.

Suursaaliit haetaan muualta

Pohjanmaan kalastajaseurojen liiton toiminnanjohtaja Jukka Pirttijärvi arvioi, että niillä pohjoissuomalaisilla troolareilla, jotka käyvät kalastamassa Pietarsaaren eteläpuolella, saaliit vähenevät kolmasosalla.

Oulun ja Lapin lääneissä asuvat kalastajat saivat saaliikseen viime vuonna kaikkiaan reilut 20 miljoonaa kiloa silakkaa, mistä vain nelisen miljoonaa kiloa pyydettiin Perämeren alueelta, jota rajoitukset eivät koske.

”Pääosa kalastajien leivästä haetaan siis muualta”, Pirttijärvi toteaa.

Pohjois-Suomessa työskentelee vielä 40 troolaria, joista kolmasosa käy kalastamassa Merenkurkussa saakka.

Kalastusmestari Kalle Torvinen Kainuun TE-keskuksen kalatalouden yksiköstä pitää silakkakiintiöitä perusteltuina. Tutkimusten mukaan Pohjanmeren alueella silakka on ylikalastettu, eikä kanta kestä ilman rajoituksia.

”Muissa maissa saaliita on rajoitettu jo aikaisempina vuosina. Suomi ja Ruotsi tulevat vasta nyt mukaan”, Torvinen huomauttaa.

Dioksiinipitoisuus pieni pohjoisessa

Silakoiden dioksiinipitoisuus ei liity kiintiökysymykseen. Dioksiini on kalojen rasvaan imeytyvä ympäristömyrkky, jota kertyy silakoihin ja sitä ravinnokseen käyttävään loheen. Sitä tulee ilmasta ja vedestä teollisuuslaitosten päästöjen mukana.

”Mitä ilmeisimmin dioksiinia on vähemmän Pohjanlahden pohjoisosan kaloissa kuin Itämeren pääaltaalla. Onhan pohjoisessa vähemmän päästöjä aiheuttavaa teollisuutta. Myös sisäsaaristossa ja Suomen itärannikolla on puhtaita valumavesiä, eikä sieltä pyydettävissä kaloissa ole dioksiinia”, Torvinen arvelee.

Valtakunnallisesti silakkaa on pyydetty vuosittain noin 100 miljoonaa kiloa. Sen kysyntä on pysytellyt suunnilleen samalla tasolla. Kesällä pyydetty silakka päätyy suureksi osaksi turkistarhoihin rehuksi, syyskala ruokapöytiin.

Artikkelin lähde Kaleva