Tunnustiko Päätalo kaikki syntinsä?

Kalle Päätalo jakoi elämänsä hairahdukset auliisti koko kansalle, mutta
pitäytyikö hän totuudessa? Elämäkerturi Ritva Ylönen etsi vastauksen.

Viskarinkatu Tampereen Messukylässä on yksi Kalle Päätalon elämän näyttämöitä. Ritva Ylönen tutki, miten totuudellisen kuvan Iijoki-sarja tapahtumista tarjoaa.

Hah, tuosta pihasta se Kalle aina sodan jälkeen lähti, venkuroi pyöränrämällä pitkin Tamperetta. Satulakin ihan hajalla.

Kirjallisuudentutkija Ritva Ylösen koko olemus sädehtii innostusta ja väkevää eläytymistä.

Ylösen puheista piirtyy tarkka kuva yli 70 vuoden takaisista tunnelmista Tampereen Messukylässä, pimeän viinan ja monen sortin synnin maisemassa.

Ylösen valtava Kalle Päätalo -tietomäärä on karttunut vuosikymmenten myötä. Ensin lukijana ja fanina, sitten maailman ensimmäisen Päätalo-väitöskirjan tekijänä ja viimeksi kirjailijan elämäkerran kirjoittajana.

Päätalomaisiin mittoihin kasvanut teos Kalle Päätalo, Kirjailijan elämä (SKS) on tällä viikolla valmistunut painosta ja toimitettu valtakunnan kirjakauppoihin.

Juuri nyt Ritva Ylönen astelee Messukylän uneliaita katuja taskussaan kiintoisa dokumentti: itsensä kirjailija Päätalon huolella laatima lista elämän tärkeimmistä paikoista ja osoitteista.

Yksi niistä paistattelee matalassa syysauringossa ihan silmiemme edessä: Viskarinkatu 1, Kustaa ja Mandi Lehtosen ammoin omistama puolitoistakerroksinen puutalo.

Kun sodasta selvittiin, yläkertaan asettuivat vuokralle juuri Tampereelle muuttaneet Kalle Päätalo ja hänen vastavihitty Helvi-vaimonsa – kauppa-apulainen, jonka suhteilla Kallelle järjestyi se pyöränrämä.

Kaikki te, jotka olette kuluttaneet ainutkertaista elämäänne lukemalla Päätalon 17 000 -sivuisen Iijoki-sarjan – maailman laajimman omaelämäkerran – tiedätte kyllä, mitä täällä tapahtui.

Kun Helvin silmä vältti, Kalle karkasi vuokraemännän kanssa rivakoihin lihan iloihin, eikä kumpikaan ollut aktin tapahtumapaikan suhteen nokonnuuka.

Mandi-emäntä päätyi Iijoki-sarjaan Alliksi. Syntyi Ritva Ylösen kovasti kehuma, poikkeuksellisen vahva naiskuva.

– Tuosta samasta pihasta Kalle vietiin talvella 1945 väkipakolla mielisairaalaan Hatanpäälle, elämäkerturi tietää.

Surkeaa reissua edelsivät hermopaineet, holtiton raivo ja unilääkkeillä tehty itsemurhayritys. Taustalla väikkyivät omat sotakokemukset ja isän mielenvikaisuus.

Iijoki-sarjan laajat lukijajoukot tuntevat Päätalon elämän suorastaan kiusallisen tarkkaan. Tiedetään paljon sellaistakin, mitä aikalaiset eivät tienneet.

Kuten se, miksi nuori aviomies vältteli vaimonsa sänkyseuraa.

Lukijoilleen kirjailija tunnustaa sotareissulta hankitut kupan ja tippurin, vaimoltaan hän ne salasi.

Kalle Päätalo on siis kirjailijana umpirehellinen kertoja, jämpti ja siekailematon todellisuuden dokumentoija.

Vai onko?

Ritva Ylönen tietää, mistä monipolvinen vastaus pitää aloittaa: Kallen lapsuus- ja nuoruusvuosien seurapirteistä Taivalkosken peräkyliltä.

Lestadiolaisten uskovaisten kokoontumisissa velloivat suuret tunteet ja liikutukset.

Synnintuntoon tulleet ihmispolot tekivät julkisia tunnustuksia, paljastivat häpeälliset ja moraalittomat tekonsa. Uskonveljien osana oli saarnata teot anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Päätaloon jäi pysyvä jälki. Hänestä ei tullut lestadiolaista mutta tuli krooninen tunnustaja ja loputon ripittäytyjä. Lukijat osoittivat anteeksiantoa ostamalla ja lukemalla kirjoja.

Avomielinen ripittäytyjä oli kuitenkin vain yksi piirre Päätalon luonteessa.

Ritva Ylönen analysoi kirjailijan persoonan kehityksen alusta pitäen. Lapsena Päätalo oli pelokas, kateellinen ja helposti nokkautuva.

Poika uhitteli takanapäin ja hautoi kostoa mutta tosipaikan tullen jänisti ja juoksi pakoon. Pollautti helposti itkun.

Aikuisella Päätalolla riitti riesoja. Varhaisissa suhteissaan hän oli yhtä aikaa kroonisen uskoton ja vainoharhaisuutta hipovan mustasukkainen. Ja edelleen kostonhimoinen kuin lapsena.

Nuorukainen halusi näyttää erityisesti hänet hylänneille, petollisille naisille, noille keunoille, töksäkkeille, tuutteroille, märreille ja mätöksille.

Keinon Kalle keksi jo ensimmäisissä kirjallisissa yrityksissään. Hän saattoi kostaa kirjoittamalla todellisille henkilöille haluamansa luonteen ja kohtalon.

Ensimmäinen kirjallisen koston kohde oli savottakortteerin naapuritalon piikalikka. Hyväkäs hylkäsi Kallen ja hyppäsi salskean nikkarin kaulaan.

Sama meno jatkui läpi uran. Päätalo käytti kirjailijan vapautta erityisesti niiden henkilöiden kohdalla, joita inhosi.

Ensimmäinen vaimo käy esimerkistä. Häntä piirtäessään Päätalo kulutti säästelemättä värikyniensä tumminta laitaa.

Viskarinkadulta on asteltu kilometrin matka keltaisten lehtien täplittämää reittiä. Tähän on tultu: Päätalon osoitelistan pyhimpään kohteeseen, omaan taloon Kirvestien kupeella.

Täällä kirjailija eli elämänsä uudestaan, käänsi kokemansa sanoiksi, usein vahvan tunnelatauksen vallassa.

Täällä syntyi Iijoki-sarja, monumentti nuoruuden savotoilta ja uitoilta, sotarintamilta ja rakennustyömaiden Suomesta, ankarasta työstä sekä suuresta kaupunkiin muuttajien sukupolvesta.

Päätalo istui päivät pitkät talon yläkerrassa ja tuotti tekstiä juuri niin kuin työhullujen miesten sukuun syntyneelle sopii.

Hänessä eli sama vimma kuin isänisässään Ukkelissa. Tämä teki ikäloppunakin pitkää päivää halonhakkuussa, heinätöissä ja pellon raivauksessa, vieläpä lähes sokeana käsikopelolta ja polvillaan, kun jalat eivät enää kannatelleet.

Rikkaimpana kodinperintönään Päätalo sai kielen, synnyinseutunsa murteen. Siitä tuli ilmaisutapa, työkalu ja merkittävä osa brändiä.

– Päätalo oli kielen makustelija, kirjailija ja maalari yhtä aikaa. Hän muutti tekstinsä kuviksi kielensä taikavoimalla, Ritva Ylönen määrittelee.

Ylönen itse on alun perin kotoisin Puolangalta, samalta suunnalta Päätalon kanssa. Hän tuntee oikean puheenparren ja herkuttelee sillä estoitta läpi elämäkerran.

Ylösen teos onkin mainio kurssitus sekä Päätalon elämään ja tuotantoon että mehukkaaseen ilmaisuun.

Ritva Ylönen heittää Kirvestien taloon kriittisen silmäyksen. Tontti on jaettu kahtia ja Kallelle rakkaita puita hävitetty.

Jos Ylönen olisi saanut päättää, Kirvestien talo olisi nyt Päätalo-museo. Vähintä olisi, että seinään ruuvattaisiin laatta muistuttamaan suosikkikirjailijan elämästä.

Olisi Päätalokin voinut Ylösen mielestä tehdä muutaman asian toisin kuin teki. Kirjailijan olisi kannattanut jättää muut yritykset sikseen ja jatkaa Iijoki-sarjaa vielä muutamalla osalla.

– Kaikkia olisi kiinnostanut lukea, millainen hänen toinen avioliittonsa oli Leenan kanssa. Samoin se, kuinka avioliiton ulkopuolella rakastajatar Kaarinan kanssa tehty poika näkyi ja tuntui liitossa.

Elämäkerturi tietää, että Päätalo löytää koko ajan uusia lukijoita. Kirjailijan nimikkoseura on Suomen suurin, Päätalo-päivillä parveilee kansaa ja Facebookissa tuhansia tykkääjiä.

Sana kiirii myös suusta suuhun. Päätaloja tarjotaan terapiaksi tutuille, joiden elämä käy vaikeaksi. Olipa kyse sairauksista, onnettomuuksista tai aviokriisistä.

Kalle koki jokseenkin kaikki koettelemukset ja tarjosi kirjoillaan korvaamatonta vertaistukea. Jos Kalle selvisi, saattoi lukijakin uskoa selviytyvänsä.

Ritva Ylönen tuntee vertaistuen arvon. Kesken neljä vuotta sitten valmistuneen Päätalo-väitöskirjansa työstämisen vajosi maa äkkiä alta.

Ylösen tyttären perhe joutui liikenneonnettomuuteen. Vävy ja yksi lapsenlapsi kuolivat välittömästi, viimeisillään raskaana ollut tytär menehtyi vammoihinsa pari viikkoa myöhemmin. Vauva pelastui hätäsektiolla ja on tätä nykyä ponteva ekaluokkalainen ja mummun silmäterä.

Väitöskirjatyöhön tuli vuoden tauko. Vähitellen Kallen kirjat ja niiden vastaanoton tutkiminen vetivät Ylöstä syvästä tuskasta takaisin elämään.

Ritva Ylönen tahtoo jakaa toivoa myös Päätalon elämäkerralla. Koska Kalle oli kaltoin kohdeltu lapsi, Ylönen omistaa kirjansa tämän nykyisille kohtalotovereille ja lahjoittaa puolet tekijänpalkkiostaan Pelastakaa Lapset ry:lle.

Simopekka Virkkula teksti // Eriika ahopelto kuva↔

Fakta

Järkäle
Päätalosta

Ritva Ylösen 520-sivuinen teos Kalle Päätalo, Kirjailijan elämä (SKS) ilmestyy tänään torstaina.

Vuonna 2013 Ylösestä tuli historian ensimmäinen Päätalo-tohtori. Tampereen yliopistossa valmistuneen väitöskirjan ”Tervaksinen toteemi, Kalle Päätalon Iijoki-sarjan vastaanotto ja vaikutus” voi lukea maksutta verkosta.

Ritva Ylösen mielessä pyörii edelleen useita Päätaloon liittyviä kirjallisia hankkeita. Yksi idea on Kallen keittokirja. Päätalon teoksissa esiintyy runsaasti ruokakuvauksia, jopa reseptejä, joista saisi hyvinkin koottua keittokirjan.