Yliopistorakennusten suunnittelija

Kuolleita

Eino Leinonen. Arkkitehti Eino Matti Juhani Leinonen menehtyi 27. kesäkuuta. Hän oli syntynyt 21.5.1949 Kajaanissa.

Opiskeluaikoina ”Einariksi” kutsuttu Leinonen valmistui arkkitehdiksi Oulun yliopistosta vuonna 1984. Työura alkoi 1973 nuorena opiskelijana Kari Virran Oulun-arkkitehtitoimistossa. Leinonen osallistui erityisesti Oulun yliopiston suunnitteluun. Hän siirtyi Kari Virran Helsingin-toimistoon 1970-luvun lopulla.

Osakas Leinosesta tuli vuonna 1990, ja vuonna 1996 toimiston nimeksi tuli Virta Palaste Leinonen Arkkitehdit Oy. Vuoden 2014 loppuun mennessä Leinonen oli erityisesti terveyteen liittyvistä syistä siirtynyt eläkkeelle.

Leinosen merkittävimmät suunnittelukohteet olivat julkisia rakennuksia, erityisesti yliopisto- ja tutkimuslaitoksia. Hän vastasi 1990-luvun alussa kutsukilpailun voittaneesta Helsingin yliopiston Kemian laitoksen suunnittelusta Kumpulaan.

1990-luvun puolivälissä Leinosen johdolla tehty ehdotus voitti Oulun yliopiston uuden päärakennuksen kutsukilpailun. Päärakennuksesta tuli kansainvälisesti tunnettu ja yksi kyseisen aikakauden suomalaisen arkkitehtuurin ikoneista.

2000-luvun alussa Oulun yliopistolle suunniteltiin Leinosen johdolla myös Tietotalo 1 ja 2, eli kahden uudisrakennuksen kokonaisuus sähkö- ja tietotekniikan osastoille, sekä lisäksi useita tilarotaatioon pohjautuvia peruskorjauksia.

Leinosen keskeisiin suunnittelutöihin kuuluu myös suurelta osin maan alle sijoittuva Suomen mittatekniikan keskus (MIKES), joka valmistui vuonna 2005 Otaniemen tiedekampukselle.

Leinosen vastuulla oli monien terveydenhuoltorakennusten ulkoasun suunnittelu, tärkeimpinä näistä Työterveyslaitoksen laajennus, Haartmanin sairaala Helsingin Meilahdessa, TAYS Radiuksen uudisrakennus Tampereella sekä Vammalan aluesairaalan laajennus Sastamalassa.

Eino Leinonen oli työlleen omistautunut, tinkimätön ja tarkka ammattilainen. Merkittävä osa hänen suunnitteluideologiaansa oli arkkitehtuurin ja taiteen vuoropuhelu. Usein esimerkiksi rakennuksen värimaailman suunnittelu integroitiin oleelliseksi osaksi suunnitteluprosessia. Yhteistyö taidemaalari ja -graafikko Jorma Hautalan kanssa jatkui vuosikymmeniä.

Antiikin estetiikassa keskeinen kultainen leikkaus oli tärkeä sommittelun lähtökohta myös Leinosen moderneissa rakennuksissa.

Jäyhähköstä olemuksesta huolimatta Leinonen oli luonteeltaan ystävällinen ja seurallinen. Introverttina hän oli isossa seurassa usein syrjään vetäytyvä tarkkailija, mutta pienemmissä tapaamisissa ja illan pidemmälle edetessä hauska ja terävä keskustelija. Hän oli tyylilleen uskollinen tummapukuinen persoona.

Viimeisiin viikkoihin asti tärkeitä olivat ”työpäivän jälkeiset pyöreän pöydän taide- ja kulttuurikeskustelut” terveydentilan suomissa rajoissa. Eläkepäivinään Leinosella oli aikaa myös nauttia lastensa ja lastenlastensa seurasta.

Kari Palaste

Hanna Pitkänen

Kirjoittajat ovat Eino Leinosen pitkäaikaisia työtovereita ja yhtiökumppaneita.

Eino Leinonen 1949–2017.

Artikkelin lähde Kaleva 18.09.2017.