Speksi tempaisee mukaansa
Meidän kulma
Henry Vähätaini näki vuonna 2009 tamperelaisten opiskelijoiden esittämän NääSpeksin. Esityksen nimi oli Pimeä ritari, ja se kertoi tarinan Lepakkomiehestä. Esitys teki Oulun yliopistossa opiskelleeseen Vähätainiin suuren vaikutuksen. Hän kiinnostui speksin esitystyylistä, johon kuului heittäytyminen, luovuus ja arvaamattomuus. Vähätaini alkoi kysellä, miksei Oulun yliopistossa ole omaa speksiä.
Oulussa toimi jo aikaisemmin pienimuotoisempi, lääketieteen opiskelijoiden tuottama Terwaspeksi, mutta koko Oulun yliopiston yhteinen speksi puuttui. Vuonna 2000 noin kymmenjäsenisen Konjakki ry:n tarkoitus oli perustaa oululainen speksi nimeltä Ookko nää. Idea jäi kuitenkin toteutumatta, kunnes Henry Vähätaini päätti lähteä kehittämään ideaa uudestaan vuonna 2010. Mukaan lähti kourallinen muita kiinnostuneita, ja lopulta syntyi täysin uusi yhdistys, PahkiSpeksi.
– PahkiSpeksi syntyi, kun nimeen haluttiin oululainen tai oululaisuutta kuvaava termi. Sana pahki oli iskevä ja pysäyttävä.
Ensimmäinen käsikirjoitus saatiin alulle ja ensinäytös, Pitkä kuuma speksi, nähtiin keväällä 2013. Tekijäjoukossa oli noin 40–50 jäsentä. Tästä alkoi jokavuotinen perinne. Vuonna 2017 esitetyssä Varjo Sanginsuun yllä -näytelmässä tekijätiimi nousi noin 120 henkilöön.
PahkiSpeksissä on tärkeää esitysten sujuvuus ja virtaavuus. Esitysten kautta on käsitelty ajankohtaisia asioita, kuten koulutusleikkauksia ja yhteiskunnan muutoksia. Henry Vähätainin mielestä on tärkeää, että huumorin keinoilla pystytään käsittelemään ajankohtaisiakin asioita.
– Viiden vuoden aikana PahkiSpeksin tyyli on muuttunut musikaalimaisemmaksi, mikä on hyvä asia. Tärkeää on kuitenkin, että myös improvisaatiopuoli saadaan säilytettyä.
Tekeminen on muuttunut järjestelmällisemmäksi, kun kokemusta teatteriesitysten tekemisestä on kertynyt. Myös tilat tekemiseen ovat paremmat ja tekijöitä on tullut paljon lisää.
– Ensimmäisenä vuonna piti pyytää tuttuja mukaan projektiin, mutta nyt joihinkin tiimeihin on jopa tunkua. PahkiSpeksi on helposti lähestyttävä yhteisö, johon pääsee aina mukaan tekemään jotakin.
Ennen speksiä musikaalit tai teatteri eivät olleet Henry Vähätainille tuttuja. Viiden vuoden aikana hän on toiminut speksissä niin tuotannossa kuin tanssijana, käsikirjoittajana, valomiehenä ja monitoimiapulaisena.
Viimeisen viiden vuoden aikana speksin tekemisestä on tullut Vähätainille tärkeä harrastus, josta on löytynyt samanhenkisiä ihmisiä.
– Olen huomannut, että kaikkea ei voi tehdä itse, vaan pitää jakaa ideoita ja luottaa muihin ihmisiin. Teatteria tehdessä tärkeää on myönteisyys. Kun omia ideoita annetaan muiden vietäväksi, syntyy usein jotain sellaista, mitä ei olisi itse osannut ajatellakaan.
Henry Vähätaini uskoo, että speksiperinne on tullut Ouluun jäädäkseen. Näytöksiä myydään useasti loppuun. Varjo Sanginsuun yllä rikkoi yksittäisen näytöksen katsojaennätyksen.
– Tulevaisuudessa olisi hienoa nähdä speksiä myös yliopistopiirin ulkopuolella, esimerkiksi koululaisille esitettynä.
Sanna Helminen
Fakta
Mikä speksi?
Käsikirjoitettu musiikkinäytelmä. Yleisö saa vaikuttaa juonen kulkuun huutamalla ”omstart” (sama uudestaan).
Lähtöisin Ruotsista 1500-luvulta. Latinan kieltä opetettiin opiskelijoille näytelmän keinoin ja omstart-huudoin.
Helsingin teekkarit aloittivat 1930-luvulla. Vanhin katkeamaton speksi on Helsingin lääkiksen speksi.
Henry Vähätaini tietää, että speksiteatteri on lavalla vauhdikasta, mutta valomiehen tehtävät vaativat keskittymistä ahtaammissa oloissa.
Artikkelin lähde Kaleva 18.09.2017.