Pulkkilan raitilta näkeemaanteiden historiaa

Kylätien varren vanhoista taloista ja ihmisistä koottiin elämänmakuinen kuvakirja.

Tarinoita menneisyydestä

Pulkkilan risteyksessä on vuosisatoja pysähdytty ottamaan suuntaa vähintään neljään pääilmansuuntaan etelään, itään, länteen ja pohjoiseen. Pulkkilasta Ouluun päin kääntyi kerran esimerkiksi keisari Aleksanteri I, kun hän ajoi paikkakunnan ohi 30. elokuuta 1819.

Keisari oli neljän viikon kiertomatkallaan perehtymässä Suomen suurruhtinaskuntaansa. Pulkkilaan hän tuli Kainuusta Piippolan kautta, yövyttyään edellisen yön Nissilän kestikievarissa nykyisen Vieremän pohjoisimmassa kylässä. Pulkkilassa juotettiin ja syötettiin vain hevoset, tuskin sen enempää, sillä Aleksanteri I:n tiedetään saapuneen jo samana iltana Limingantullin kautta Ouluun.

– Keisari saapuu, keisari saapuu, kiljuttiin Oulussa.

Jopa huonokuuloiset mummot saivat tiedon korviinsa, kun he kaikessa rauhassaan kuorivat lanttuja nahkiaispaistokseen.

Kärrytie Savosta Perämeren rannikolle rakentui Viipurinlinnasta lähtien ja Savonlinnan kautta Kuopioon ja Iisalmeen. Varakkaat Raahen kauppiasporvarit ajoivat valtiopäiväasiakirjojen mukaan 1760-luvulla alkeellisen väylän rakentamista oikeaksi maantieksi.

Matti Enbuske kertoo (Vuosisadat Pohjan teillä, 2009), että pitkällisten kamppailujen jälkeen tie tehtiin ripeästi 1778–1783. Maantie erkani vanhasta rantatiestä sisämaahan Limingan Haaransillalla ja suuntasi Temmeksen Haapaniemeen, Mankilaan, Rantsilaan, Sipolaan, Pulkkilaan, Piippolaan ja sieltä Lamujokivartta Pyhännälle. Savon puolella Nissilässä maantie yhteytyi Vuolijoelta tulevaan tiehen ja jatkui kohti Iisalmea.

Ehkä keisarille kerrottiin Suomen sodasta 1808–1809, mutta liekö hänelle Pulkkilassa sanottu, että ”Tässä Sandels suomalaisineen löi ryssät”, kuten sodan muistomerkissä aikoinaan luki? Vaikka Aleksanteri I halusi nähdä pohjoisimman osan valtakunnastaan, hänen päähuomionsa oli uuden pääkaupungin Helsingin rakentamisessa.

Sieltä ryhdyttiin suuntaamaan valtaväyliä eri puolille maata. Kun 1930-luvulla linjattiin itsenäisen Suomen tiepolitiikkaa, ykkössuunnaksi nousi valtatie Helsingistä Jyväskylän kautta Ouluun ja edelleen Jäämeren äärelle Petsamoon. Syntyi Nelostie.

Nelostie vilkastutti Pulkkilan risteystä ja kylän raittia entisestään. Pulkkilan Seura ry kustansi kylätien taloista ja niihin liittyvistä ihmisistä historiakirjan Pulkkilan vanhalla raitilla (2017). Seija Junnon toimittamassa teoksessa on paljon valokuvia sekä tarinoita 1900-luvulta.

Raitti on hieno ja arvokas kokonaisuus, joka koostuu monen aikakauden rakennuksista”, Junno toteaa esipuheessaan.

Kylällä oli esimerkiksi 1950-luvun alussa useita kahviloita, joihin riitti asiakkaita.

Korean sodan takia puu oli arvokasta ja siksi pohjoinen Suomi oli täynnä liikkuvia savottaporukoita.

Erkki Hujanen



Creative Commons -lisenssi

Artikkelin lähde Kaleva 24.09.2017.