Perinnetykin asema hukassa
Kari Sankala
Oulu
Haukiputaan kunnantalon purkamisesta on aiheutunut yllättävä ongelma.
Mitä tehdään haukiputaalaisten kanssa talvi- ja jatkosodassa palvelleelle kenttätykille mallia 155H17?
Kyseisen haupitsimallin lempinimi oli ”tuhkaluukku”.
Ranskalaisvalmisteinen haupitsi on seissyt jalustalla kunnantalon päädyssä putki suunnattuna kaakkoon.
Haukiputaan Rintamaveteraanien sihteeri Rauno Heikkinen tietää tykin olevan paikallisille veteraaneille läheinen.
– Haukiputaalla elää enää 22 veteraania. Heistä miehiä on kahdeksan ja naisia 14. Olemme kysyneet heiltä, mitä tykille pitäisi tehdä, kun kunnantalo on purettu.
– Kaikkien toive on, että tykki voisi edelleen seisoa samassa ympäristössä.
Heikkisen mukaan tykille olisi löytynyt uusi sijoituspaikka Kirkkotien toiselta puolelta seurakuntakeskuksen tontilta kunnan ensimmäisen kansakoulun Virkkulan päädystä.
Tykin kanssa on ollut aloitteellisena myös Haukipudas-seura.
Seuran ja rintamaveteraanien mielestä haukiputaalaisten perinnetykin putken pitäisi osoittaa edelleen itään. (Kännykkäkompassin mukaan nykyinen suunta on kaakko.)
Yllätys on, ettei tykin uusi asema olisi mieleen seurakuntakeskuksen naapurissa olevalle taloyhtiölle. Taloyhtiössä ei haluta olla tykin ampumalinjalla.
Taloyhtiön isännöitsijä Timo Simula hämmästyy. Hänen edustamansa taloyhtiö on mielissään, jos tykki tulisi naapuritontille, mutta suuntauksen kanssa voisi tehdä hienosäätöä.
– Totesimme viime keväänä ottavamme tykin naapuriin jopa mielellään. Ainut toive oli se, ettei tykin putki sojottaisi suoraan ikkunoihin.
– Kukapa haluaisi katsoa koti-ikkunastaan suoraan tykin putkeen? Varmasti putken suuntaus on säädettävissä ja sovittavissa.
Haukipudas-seuran hallituksen jäsen Liisa Ervasti-Julku toivoo, että tykki löytäisi paikkansa.
– Miksi se ei voisi olla nykyisellä paikallaan tai voisiko sitä hieman siirtää? Tykin vieressä on suojeltu petäjä.
– Ymmärrän, että kaupunki kaavoittaa kunnantalon tonttia, mutta estävätkö historiallinen muistomerkki ja suojeltu petäjä todella rakentamisen tontille?
Ervasti-Julku luottaa, että perinnetykki saadaan soviteltua maltillisesti asemaan.
– Ongelma on, että putki osoittaisi ilmeisesti suoraan naapuritaloon. Toisaalta haukiputaalaiset ovat olleet tykin kanssa itärajalla, joten suunta on perusteltu.
Oulun kaupungin puolesta haukiputaalaisten tykille on uusia asemia hakenut tontti-insinööri Simo Tuppurainen.
– Keskustelut tykin suuntaamisesta ovat kesken. Muun muassa Pohjois-Suomen tykkimieskiltaa on tarkoitus kuulla asiassa.
– Lisäksi meidän pitää sopia seurakunnan kanssa mahdollisesta siirrosta. Asia tulee ilmeisesti yhdyskuntalautakuntaan.
– Tykin suuntaus pyritään hakemaan niin, että se menee talojen sivuitse. Ehkä putkea käännetään enemmän etelään kuin nykyisellä paikalla.
Tuppuraisen mukaan tykki ei sovi olemaan nykyisellä paikallaan.
– Kunnantalon tontin kaavamuutos on menossa. Alustavasti on puhuttu asuinrakentamisesta eikä tykkiä voi jättää vuokratontille. Eiköhän tämä asia tässä järjesty?
Fakta
Haukiputaan oma haupitsi
Haukiputaalaisten kenttätykin kyljessä on laatta:
”Sotiemme veteraaneille. Haukiputaan miehet taistelivat Talvisodassa pääosin Suomussalmella Raatteessa ja Kuhmossa I/KTR9:ssä. Jatkosodassa suuri osa taisteli Haukiputaan patteristossa III/KTR 16:ssa Kiestingissä, Uhtualla ja Karjalan Kannaksella. Tämä tykki –155H17 – on kuulunut 9. patterille.”
Tykin valmistusvuosi on
1917.
Tykkiä tai sen lavettia on korjattu vuosina 1942 ja 1970. Viimeisin merkintä on Oulun Korjaamolta 1990. Tykki ei ole toimintakunnossa, vaan sen putki on tukittu.
Tuhkaluukku
Canon de 155 C mle 1917 Schneider on ranskalainen raskas haupitsi, jota käytettiin ensimmäisessä ja toisessa maailmansodassa.
Haupitsi oli käytössä (150–160 kpl) myös Suomessa, jossa sen nimikkeenä oli 155 H/17. Sen lempinimi Suomessa oli tuhkaluukku. Poikkeuksellisesti ranskalainen haupitsi ei ampunut yläkulmilla, vaan sen tehtävä oli ampua kranaatteja suhteellisen lähelle.
Kaliiperi (putken halkaisija) 155 mm.
Tulinopeus noin kolme laukausta minuutissa.
Lähtönopeus 448–453 metriä sekunnissa.
Enimmäiskantama 10,3–11,0 kilometriä.
Tuliasemapaino 3 300 kiloa.
Putken pituus 2 322 milliä.
Tykkiä vetämään tarvittiin kahdeksan hevosen valjakko tai kuorma-auto.
Haukiputaan Rintamaveteraanien sihteerin Rauno Heikkisen mielestä perinnetykin putken oikea suunta on itä, joka on ollut tositilanteessa tykin pääasiallinen suunta.
Haupitsin kyljessä oleva laatta kertoo valmistusvuoden ja -paikan.
Artikkelin lähde Kaleva 23.09.2017.