70 vuotta
Tytti Isohookana-Asunmaalla on samanaikaisesti monta rautaa tulessa. Keskustan kansanedustajana, ministerinä ja Oulun yliopiston dosenttina toiminut Isohookana-Asunmaa seuraa ahkerasti päivän politiikkaa ja kommentoi terävillä blogikirjoituksillaan ajankohtaisia kysymyksiä, osallistuu kirjahankkeisiin, toimii asiantuntijatehtävissä Suomessa ja Ruotsissa sekä kirjoittaa parhaillaan omaa kirjaa. Kulttuuripolitiikkaa käsittelevän kirjan käsikirjoitus on viittä vaille valmis.
Onko kulttuuriministerillä mitään virkaa? kysyttiin vuosina 1991–1995 toimineelta keskustan kulttuuriministeriltä. Kirjassaan Isohookana-Asunmaa vastaa kysymykseen ja kritiikkiin, jota eri kulttuuriministerit ovat omilla toimikausillaan saaneet osakseen.
– Kulttuuriministerin työsarka on laaja ja monitahoinen. Siellä on musiikki, kuvataide, teatteri, urheilu, lasten kulttuuri, museot ja muut. Neljä vuotta on lyhyt aika paneutua syvälle koko skaalaan. Toiseksi kulttuuriministerin oletetaan osallistuvan kulttuuri- ja urheilurientoihin ympäri maata.
Suomen kulttuuripolitiikassa eletään Isohookana-Asunmaan mielestä suvantovaihetta. Lainsäädäntö rullaa eikä näköpiirissä ole suuria kulttuuripoliittisia vääntöjä. Viimeksi debatti velloi Guggenheim-museon ympärillä.
– Niin kauan kuin rahaa on kohtuullisesti jaettavana, kulttuuriväki on hiljaa. Muutoksesta ärähdetään.
”Kovasti on kysytty, mutta minun pitää rajoittaa menoja ja sanoa ei. En halua olla kiertolainen.”
Omia kirjoja Isohookana-Asunmaa on kirjoittanut kymmenisen kappaletta. Maalaisliiton ja keskustan historiasta on syntynyt useita kirjoja.
Viime keskiviikkona veteraanipoliitikko juhlisti kolme vuotta kestäneen kirjaprojektin julkistamista Helsingissä. Isohookana-Asunmaa toimi valtioneuvos Johannes Virolaisen elämäkertatoimikunnan puheenjohtajana kuten myös Virolaisen patsastoimikunnan vetäjänä 2000-luvun alussa. Patsaan Lohjalle teki kuvanveistäjä Noora Tapper ja elämäkerran Verraton Virolainen kirjoitti tutkija Kati Katajisto.
– Tunsin Virolaisen ja ajattelin, että elämäkerran kirjoittajan kuten myös patsaan veistäjän pitää olla sellainen, joka pystyy sukeltamaan Virolaisen nahan alle ja tuomaan hänen persoonansa esiin. Uskon, että nuorilla naisilla on tavallista enemmän herkkyyttä toteuttaa tehtävät. Enkä kyllä yhtään erehtynyt valinnoissa.
Kun poliitikonura loppui, Isohookana-Asunmaa palasi takaisin yliopiston tutkijaksi. Aktiivisen politikoinnin aika on ohitse, mutta politiikka ei ole jättänyt Isohookana-Asunmaata. Töitä riittää enemmän Helsingissä kuin kotijoukoissa Oulussa.
– Valtakunnan perspektiivi sopii minulle paremmin. Olen istunut nuorten kanssa ja tehnyt keskustalle uutta periaateohjelmaa, joka on tällä hetkellä laajalla lausuntokierroksella. Olen myös kahden keskustanuoren mentori pääkaupunkiseudulla.
Isohookana-Asunmaa on haluttu puhuja eri areenoilla.
– Kovasti on kysytty, mutta minun pitää rajoittaa menoja ja sanoa ei. En halua olla kiertolainen.
Seuraava alustus on tiedon katoamista ja säilyttämistä pohtiva arkistoseminaari Helsingissä.
– Tiedon katoaminen on ongelma ja haaste tulevaisuuden historiantutkijoille. Esimerkiksi yhteydenotto poliitikkoon tapahtui aikaisemmin kirjeitse, nyt sähköpostilla tai tekstiviestillä. Paperit säilyvät, mutta sähköpostit katoavat.
Isohookana-Asunmaa rentoutuu kotonaan Kellossa. Terapeuttisena toimintana ja vastapainona kiireelle hän näprää käsillään, liikkuu ja lukee.
– Mattojen kutominen on perua nuoruudesta. Mattojen kutomisessa minua viehättää suunnittelu ja se, että työn jälki näkyy heti. Metsässä liikkumista ja merta ei kukaan voi viedä minulta pois. Merikanootti odottaa rannalla tyyntä säätä. Tätä vuonna kanoottiretket ovat onnistuneet harmittavan harvoin.
Syntynyt 24.9.1947 Haukiputaalla.
Naimisissa FM, kotiseutuneuvos Martti Asunmaan kanssa, yksi aikuinen poika Tuomas, lapsenlapsi Maria Aurora.
Valtiotieteen tohtori.
Oulun yliopiston Suomen poliittisen historian dosentti.
Kansanedustaja 1983–2003.
Esko Ahon hallituksen kulttuuriministeri 1991–1995.
Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen jäsen 1995–2003.
Isohookana-Asunmaa viettää merkkipäiväänsä poikansa perheen luona Puolassa.
Artikkelin lähde Kaleva 23.09.2017.