Hartikainen laulaa läpi elämän

Ajatus linnunpönttöjen rakentamisesta jäi, kun hinausala vei mennessään.

Henrika Palokangas

Alun perin Kari Hartikainen aikoi ryhtyä rakentamaan linnunpönttöjä. Peltiseppäystävä kehotti kuitenkin perustamaan hinuriyrityksen. Mikäs siinä sitten auttoi muuta kuin tehdä työtä käskettyä.

Nykyään Oulun, Muhoksen ja Rovaniemen alueella toimiva Ite Hartikainen työllistää jo joukon työntekijöitä, mutta myös Hartikainen itse hyppää hinurin rattiin edelleen harva se päivä, toisinaan öisinkin.

33 työvuoden aikana ammattimies on huomannut, että työ on paljon muutakin kuin autojen nostelemista ojanpohjalta.

– Tässähän tulee nähtyä koko elämänkaari. Pääsee kuuntelemaan ja lohduttamaan ihmisiä. Olen minä monet halannutkin.

Töiden ohella Hartikainen kertoo harrastavansa ”kaikkea mahdotonta ja mahdollista”. Kerran hän kokeili breakdancea, sitten tulivat potkunyrkkeily ja capoeira. Vastikään hän liittyi telinevoimisteluryhmään.

Yksi on kuitenkin ylitse muiden, nimittäin laulaminen. Se on yksi elämän kantavista voimista.

– Olen laulanut ihan aina, ja laulutunneillakin käynyt parikymmentä vuotta. Välillä olen mennyt tunnille suoraan töistä haalarit päällä.

Tamara Lundin lauluopissa Hartikainen oli muutama vuosi sitten. Lundin oppeja hän muistelee edelleen. Lisäksi on tullut kuljettua esimerkiksi Seppo Ruohosen laulukursseilla.

– Olen saanut varsin klassisen koulutuksen, mutta laulan kyllä monenlaista, kansanlauluista lähtien.

Nykyisellään Kari Hartikainen myös esiintyy ahkerasti: tälle vuodelle esiintymisiä on kertynyt jo yli 40, sekä yksin että usein yhdessä vaimon kanssa.

Kari Hartikaisen ja Teija-vaimon duon nimi on Runon ja Laulun Duetto. Vastikään esiinnyttiin ravintola Perlassa, ja pian konserttipaikkana on Kulttuuritalo Valve. Pariskunnan esityksissä on aina mukana kaari: keskellä on syvällistä, ja sitten taas kevennetään. Joskus on yleisöllä tippa linssissä.

– On hieno tunne, jos laulun ja runon välityksellä voi oikeasti koskettaa ihmisiä.

Musiikin lisäksi duon esityksiin mahtuu mukaan runonlausuntaa. Se on etenkin vaimon erikoisalaa, mutta sanan säilä ei suinkaan ole Kari Hartikaisellekaan tuntematon.

Kirjoittaminen tuli kuvioihin noin kahdensantoista vuotta sitten, eli miehen itsensä mukaan vastikään. Siinä ajassa kirjoituksia on kertynyt valtavat pinot.

– Esimerkiksi sana ”elämä” on minulle tärkeä, sen ympäriltä on herännyt monta ajatusta, samoin surusta ja rakkaudesta. Tässähän muuttuu näköjään vähitellen aivan lällyksi koko mies!

Kirjoittamisen lisäksi Hartikainen kertoo olevansa kovasti lukuihmisiä.

– Aiemmin luin paljon dekkareita, mutta nykyään pitää olla asiaa mukana. Luen esimerkiksi elämäkertoja ja psykologiaan liittyviä kirjoja: sellaisia, joista aiemmin ajattelin, että ne ovat vain viisaille ihmisille, hän naurahtaa.

Hartikainen on varsin tunnettu mies. Harva kuitenkaan loppujen lopuksi tietää, millainen runosielu hänen sisällään pohjimmiltaan asustaa. Välillä hän intoutuu tarinoimaan esimerkiksi Facebookin välityksellä, ja silloin ystävät saattavat kysellä, että mitähän mies on taas mahtanut keksiä, hyvässä hengessä totta kai.

Hartikainen on rohkeasti oma itsensä, ja siihen hän pyrkiikin.

– Karskius on itsensä peittelemistä, hän linjaa.

Vähitellen filosofiaan taipuvainen Hartikainen on myös huomannut, että rakkautta on monenlaista, muutakin kuin kahden ihmisen välistä. Hartikainen rakastaa tietysti vaimoaan, mutta lisäksi esimerkiksi laulamista. Asiat alkavat vähitellen asettua myös aivan uudenlaiseen tärkeysjärjestykseen.

– Edes rahaa ei mukaansa täältä saa, mutta laulaa voi vielä vaikka viimeisellä hengenvedolla, Hartikainen sanoo.

Juttu on julkaistu myös Kale!-lehdessä.

Näköislehti osoitteessa

kaleva.fi/luekale

Fakta

Kari Hartikainen

Oululainen hinuriyrittäjä Ite Hartikainen -yrityksessä

Asuu Muhoksella vaimonsa kanssa

Mikä saa miehen liikkeelle: ”Joka aamu alkaa marja-pähkinä-puurolla ja piimälasillisella.”

Harrastukset: urheilu, laulaminen ja kirjoittaminen

Mitä kappaletta on aina mukava laulaa: Hopeinen kuu



Creative Commons -lisenssi

Artikkelin lähde Kaleva 07.09.2017.