Kell’ onni on, se onnen näyttäköön
Ouluun Florencen ja Terencen hahmoissa tanssimaan onnesta. – Tämmöiset aiheet koetaan helposti kevyinä. Jos haluat tehdä
vakavaa taidetta, yksinkertaisia aiheita kartetaan. Ihan turhaan.
Eeva Kauppinen
Runoilija, kirjailija Eino Leino lukitsi Laulu onnesta -runoonsa elämänohjeen ”Kell’ onni on, se onnen kätkeköön”.
Ajatus jatkuu, ettei saa esitellä aarteitaan vaan olla rikas riemustansa yksin vaan, ja hiljaa, hiljaa iloita onnestaan.
Tanssitaiteilijat Katja Koukkula ja Jussi Väänänen tuovat tänään Ouluun uusimman teoksensa Onnelliset. Tanssipari myöntää olevansa vähän oppositiossa näitä onnen piilottelun ja itseksensä nautiskelun ajatuksia vastaan.
– Lause ei ole Eino Leinon keksimä. Se pohjaa luterilaiseen ajatteluun, Jussi Väänänen sanoo.
– Meitä on alkanut kiinnostaa tietynlaiset tematiikat elämässä: Mistä onni tulee? Mitä se tarkoittaa ihmiselle? Ihmisenä täytyy myös kasvaa – ja muuttua, tanssija-koreografit pohtivat.
Jussi Väänänen vetoaa kirjailija Ernest Hemingwayn havaintoon.
– Hemingway sanoi, että jos hänellä olisi kuusikymppisenä samat ihanteet kuin kaksikymppisenä, hän kauhistuisi.
”Itsekin välillä huomaa murehtivansa yhtä asiaa, vaikka kymmenen on kondiksessa.”
Katja Koukkula
tanssitaiteilija
Kun tanssiteoksen nimi on niin avoimesti ja rohkeasti Onnellisuus, on ihan pakko puhua siitä, mitä onni tarkoittaa. Tiistaina on Oulun ensi-ilta ja istumme kulttuuritalo Valveella pukuhuoneen valojen paahteessa.
– Voimme itse vaikuttaa, olemmeko onnellisia vai emme. Oma sisäinen asenne on määräävässä asemassa, Katja Koukkula pohtii
Pöydälle nostetaan myös unkarilaissyntyinen psykologi Mihaly Csikszentmihalyi, joka on tutkinut flow-kokemusta 1990-luvulta asti. Häneltä on suomennettu kirja Flow – elämän virta: Tutkimuksia onnesta, siitä kun kaikki sujuu (2005).
Ainakin Jussi Väänänen on selvästi innostunut flow-havainnoista.
Csikszentmihalyille flow merkitsee fokusoitumista ja immersiota, keskittymistä, sisäistymistä ja läsnäoloa.
– Voit itse vaikuttaa siihen, millainen joku kokemus sinulle on, Jussi Väänänen tulkitsee.
Onnen kohdalla alkaa usein jossittelu. Ei voi olla onnellinen ennen kuin tietyt ehdot täyttyvät.
– Massalle itsestäänselvät onnen määreet ovat raha, perhe, menestys. Onnellisuutta etsitään jostakin ulkopuolelta.
– Suurin osa ihmisistä on joko tietoisesti tai tiedostamatta vähän tyytymättömiä. Helposti kääntyy siihen, että olisin sitten onnellinen, kun olisi näin tai noin, Väänänen sanoo.
– Sitten kun olen rikas. Sitten kun olen kymmenen kiloa laihempi, Koukkula konkretisoi.
– Ihminen kääntää vastuun ulos. Ei lähdetä itse punnitsemaan, ovatko nämä saamaani opit ja arvot minua varten.
Katja Koukkulan mukaan onni on olemisessa. Kaikessa arjessa.
– Se ei poista onnellisuutta, että sinulla on välillä vaikeita hetkiä. Ne menevät iloisesti ristiin, Jussi Väänänen jatkaa.
– Jos on vaikka viisi hyvää asiaa tällä hetkellä, me mietitään kahta huonoa. Itsekin välillä huomaa murehtivansa yhtä asiaa, vaikka kymmenen on kondiksessa, Koukkula myöntää.
– Onni löytyy, jos poistaa ristiriidan itsestään, hän toteaa.
– Etsii mitkä asiat tuottavat hyvää oloa, ilman että satuttaa toisia ihmisiä, ja uskaltaa sitten tehdä niitä.
Koukkula ja Väänänen ovat tanssineet yhdessä 24 vuotta. Kymmenen viime vuoden ajan he ovat kehittäneet pioneereina taideparitanssia, johon työkalut on saatu kilpatanssiuralta.
Edellinen duetto oli nimeltään Aftertaste (2014). Sen teemana oli rakkaus parisuhteessa.
Katja Koukkula ja Jussi Väänänen: Onnelliset, Valvesali Oulu 19.9., 20.9. ja 21.9. kello 19.
Fakta
Jussi Väänänen ja Katja Koukkula
Tanssija-koreografeja, syntyneet Oulussa 1975 ja 1973.
Aloittivat tanssiharrastuksen Telemarkissa (nyk. Telemark Team) 80-luvun puolivälissä, tanssiparina vuodesta 1993.
11-kertaiset latinalaistanssien Suomen mestarit.
Kilpatanssiuran merkittävimmät saavutukset: British Open Rising Stars -kilpailun voitto 2000, latinalaistanssien EM-kisojen 4. sija ja latinalaistanssien MM-kilpailujen 7. sija.
Mukana Tanssii Tähtien Kanssa ensimmäisellä tuotantokaudella 2006.
Voittivat ensimmäisen Eurovision tanssikilpailun Lontoossa 2007.
Teokset Iholla 2008, Huvikseen improttelua 2009, Kaksin käsin 2010, Tanssin tähdet á la carte 2011, Aftertaste 2014, Hierarchy 2014.
Tanssielokuva Subsurface 2015.
Koreografeina West Side Story, Lahden kaupunginteatteri 2013. Tango! – Buenos Airesista Seinäjoelle, Suomen Kansallisoppera 2014. Tamara, Turun kaupunginteatteri 2015.
Tanssijoina Milla Virtasen,
Alpo Aaltokoski Companyn ja Glims & Gloms Dance Companyn teoksissa.
Florence ja Terence eivät ole
suoraan Katja Koukkula ja Jussi Väänänen. Eikä Onnellisuus ole omaelämäkerrallinen teos.
– Meillä on ollut paljon teoksia, joissa on intensiivistä, tummempaa sävyä. Ajateltiin nyt tehdä taas tämmöinen, jossa on onnellisuutta, hyväntuulisuutta, huumoria ja
hieman naiiviuttakin mukana.
Artikkelin lähde Kaleva 19.09.2017.