Intiimiys ja herkkyys ovat kukkamekossa huipussaan

Tanssivierailu

Onnelliset. Koreografia ja tanssi Katja Koukkula ja Jussi Väänänen. Ohjaus Sanna Silvennoinen. Äänisuunnittelu Jussi Teivainen ja Jussi Väänänen. Valot Janne Teivainen. Puvut Kati Mantere ja Katja Koukkula. Maalaukset Eveliina Hämäläinen. Valvesali 19.9.

Tanssijat Katja Koukkula ja Jussi Väänänen ovat mielellään vierailleet duetoillaan syntymäkaupungissaan Oulussa. Niinpä myös uusin teos Onnelliset saatiin tänne tuoreena. Tällä tavalla oululaiset ovat voineet seurata, mihin suuntaan upean kilpatanssiuran tehnyt kaksikko kehittää taideparitanssiksi nimittämäänsä ilmaisuaan.

Tanssikaupunki Oulu voi olla ylpeä näistä kansainvälisestikin meritoituneista artisteista, joilla sykkii iso sydän tanssille.

Onnelliset alkaa yllättävästi. Kun yleisö saapuu tilaan, Sergio Mendesin tunnetuksi tekemä Jorge Ben Jorin kappale Mas que nada imaisee sisään tunnelmaan. Ja kun sali pimenee, Koukkula ja Väänänen kiipeilevät penkkiriveillä kuin myöhästyneet katsojat ja huhuilevat toisiaan amerikkalaiseen tyyliin hellittelynimellä ”honey”.

Yleisö saa tietää, että juuri täällä kaksikko tapasi toisensa ensi kertaa Tito Puenten keikalla. Hieno johdanto. Vihjeistä voisi päätellä, ettei ollakaan Suomessa vaan ehkä New Yorkissa.

Keitä he siis ovat? Käsiohjelma ei kerro sitä, mitä tiedotusvälineille välitetty tiedote. Siksi katsomon täyttänyt yleisö näkee esityksen väistämättä eri horisontista. He eivät voi aavistaa, että kohtasimme juuri keskiluokkaisen pariskunnan, Florencen ja Terencen, jotka juhlivat kohta seitsemättä hääpäiväänsä.

Informaation määrä tietysti vaikuttaa teoksen tulkintaan, miten parisuhdepalapelin näkee ja kokee.

Esiintyjinä Koukkula ja Väänänen ovat hurmaavia katseenvangitsijoita. Liikemateriaali ja eleet ovat topakasti kiinni kilpatanssissa, mutta leikkimielisyys ja variointi irrottelevat ilmaisua lajin kuvioista. Yksi illan makupaloista on jarruteltu jive.

Ohjaus on nykysirkuksen puolella Circo Aereossa kannuksensa ansainneen Sanna Silvennoisen, jonka innovaatio lienee tanssi vertikaaliköydessä. Janne Teivaisen valoratkaisu tukee painottomuuden vaikutelmaa.

Onnelliset koostuu elämän siivuista, suhteen eri sävyistä. Arki on läsnä keltaisten siivoushanskojen sekä pöytäryhmän kautta. Eveliina Hämäläisen taulut toimivat sekä sermeinä että korokkeina. Loppua kohti tulkinta kasvaa intohimoisemmaksi ja intiimimmäksi. Syvä, kaunis ja katarttisen hellä on lopun kukkamekkotanssi.

Ruokapöytäkohtaus tuo asetelmana ja kuvana mieleen Kalle Nion ohjaaman WHS-ryhmän esityksen Lähtö (2015), joka tunnelmaltaan kuvasi päinvastaista: rakastavaisten luovuttamista ja välinpitämättömyyden kasvua.

Eeva Kauppinen

Onnelliset-teos kasvaa loppua kohti intohimoisemmaksi ja
intiimimmäksi.

Artikkelin lähde Kaleva 21.09.2017.