Uupumus käänsi valoa päin

Riikka Kontio antoi itselleen luvan antautua kuvataiteelle väsyttyään työelämän oravanpyörässä.

Pia Kaitasuo

– Mikset tekisi työksesi sitä, missä olet hyvä?

Parikymppinen Riikka Kontio ei tiennyt mille elämänuralle alkaisi. Pikkusiskon kysymys opasti oikealle tielle: opiskelemaan graafisen suunnittelun artenomiksi.

– Kuvataide on ollut aina se ”mun juttu”. Visuaalinen maailma oli vahvasti läsnä jo lapsena.

– Minun lapsuudessani Oulussa ei ollut ohjattua kuvataideopetusta. Nyt on, ja oma tyttäreni on päässyt siitä osalliseksi: käy kuvataideluokkaa ja on Taidekoulussa. Se saa minut iloiseksi.

Riikan ja sisartensa innostus piirtämiseen sai tukea kotoa.

– Äiti piti huolta, että meillä oli aina hyvät välineet. Hän myös käytti meitä museoissa ja gallerioissa. Perheen tuttavapiiriin kuului kuvataiteilija. Ajattelin joskus, että tuommoinenkin ammatti voi olla, Kontio kertoo.

Tänään Riikka Kontio on ”sellaisessa” ammatissa. Valinta omistautua pääsääntöisesti luovalle alalle tuli rankan työelämävaiheen kautta, selviytymiskeinoksi sen aiheuttamasta uupumuksesta.

Artenomiksi valmistuttuaan Kontio oli lähtenyt Helsinkiin, opiskellut vähän lisää Taideteollisessa korkeakoulussa ja mennyt työhön viestintätoimistoon.

– Työelämä olikin kaikkea muuta kuin mitä olin kuvitellut: valtavan kovaa bisnestä, jossa piti panna oitis oma sielu syrjään. Tehtiin todella pitkää päivää. Uuvutin itseni siinä, kun lunastin omaa paikkaani.

Kontio purskahtaa 20 vuoden takaisia muistellessaan äkisti nauruun.

– Oltiin me niin päteviä ja tärkeitä! Mobiran Cityman laukussa ajettiin taksilla.

Tuloksena oli kuitenkin työuupumus. Kahteen kertaan.

– Olin pitkään tekemisissä väärien asioiden kanssa. Viimein annoin luvan itselleni, halulle olla taiteilija.

Sairauslomallaan Riikka Kontio ryhtyi maalaamaan. Sen jälkeen hän sanoutui irti ja alkoi yrittäjäksi.

– Sain työmäärän paremmin hallintaan ja saatoin edistää niiden tahojen asiaa, jotka katsoin tärkeiksi. Innostun graafisen suunnittelun projekteista edelleenkin!

Kontio sanoo maalanneensa aluksi vimmatusti. Uuden tilanteen vapauden tunne hullaannutti.

– Ymmärsin, että vain minä voin rajoittaa itseäni. Senkin ymmärsin, että suunnittelijan työ oli edelleen osa itseä, rikkautta. Ei sitä tarvinnut irrottaa pois.

Uusi elämäntilanne vei taideterapian ääreen, kokemaan itse ja kouluttautumaan sen tekijäksi. Tänään Kontio toimii toisten tukena ratkaisukeskeisen kuvataideterapian sekä Vedic Art -menetelmän kautta.

– Kun tekee kuvaa tai vaikka tanssii, voi taiteellisen prosessin kautta tuottaa itselleen piilosta tietoa näkyviin lempeästi.

Kuvataiteilija on Kontion päärooli, mutta suunnittelulle, opetukselle ja terapeutintyölle on silti oma sijansa.

”Ymmärsin, että vain minä voin rajoittaa itseäni.”

Henkisen inspiraation merkitys on Kontiolle oleellinen. Galleria Oskari Jauhiaisessa tänään avautuvan näyttelyn työt kertovat tekniikan muuttumisesta. Liukuvat pinnat ovat vaihtuneet pieniksi, erillisiksi hiukkasiksi.

– Edellistä näyttelyä maalatessa tuli tarve tehdä tosin. Palasten kautta pääsin uudenlaiseen meditatiiviseen moodiin, joka on itselle tärkeä.

– Kun siveltimen liike pysähtyy, analysointi on vahvemmin mukana.

FAkta

Riikka Kontio

Syntynyt vuonna 1968 Oulussa.

Omaa sukua Kähkönen.

Perheessä puoliso ja tytär sekä koira.

Valmistunut graafisen suunnittelun artenomiksi Rovaniemen taide- ja käsiteollisuusoppilaitoksesta.

Työskennellyt graafisena suunnittelijana viestintä- ja mainostoimistoissa ja yrittäjänä.

Oulun kaupungin kulttuurikummitoiminnan koordinaattori, kuvataidekouluttaja ja -terapeutti.

Harrastaa juoksemista, luovaa tanssia ja tarinateatteria.

Riikka Kontion näyttely Pieninä palasina 1.–24.9.2016 Galleria Oskari Jauhiaisessa, Kiimingissä.

Valoa kohti -teos hallitsee Riikka Kontion kodin olohuonetta. Se on erityisen merkityksellinen siksi, että syntyessään vuonna 2008 teos merkitsi uuden syklin alkamista kymmenen vuoden hiljaisuuden jälkeen. Taide sai tulla kuin valo pimeää tunnelia valaisemaan, Kontio on luonnehtinut muutosta.

Creative Commons -lisenssi

Artikkelin lähde Kaleva 01.09.2016.