Runokirja toteutti haaveet
Anssi JunttoOululaiselle Esa Niskaselle ahdistavista tai muuten vain mieltä painavista asioista kirjoittaminen on aina ollut eräänlainen keino puhdistautua. Varhaisimmat runonsa Niskanen muistelee rustanneensa joskus parikymppisenä.
– Siihen aikaan kuljettiin Asemakadun Rattorilupilla iltaa viettämässä ystävien kanssa. Kuunneltiin populaarimusiikkia ja puhuttiin kulttuurista ja kaikesta muustakin. Siellä on tullut ensimmäiset runot johonkin kassakuitin taustalle kirjoitettua, Niskanen kertaa.
Runokirjasta Niskanen haaveili jo noihin aikoihin. Nyt 52-vuotiaana hän on vihdoin saanut runonsa kansiin. Kesäpäivä syysyölle -kokoomateoksen nimi on kolmen vuosikymmenen takaa, ja sen viimeisimmät runot ovat tältä vuodelta.
Niskaselle kirjan julkaiseminen on ollut haaveiden täyttymys.
– Nyt oli hyvä hetki saada se tehtyä. Totta kai siitä tulee sellainen tyydyttynyt tunne, kun saa jotain valmiiksi, hän toteaa.
– Minulla on tapana aina haastaa itseni johonkin, että minä vielä teen tuollaisen. Tavoitteita pitää olla, ja kun tavoitteet täyttyvät, se on sitten siinä. En tiedä, teenkö koskaan enää toista runokirjaa.
Niskasen runot käsittelevät perinteisiä teemoja. Ajatelmat kumpuavat niin luonnosta ja yhteiskunnasta kuin rakastumisesta ja angstistakin.
– Voisi kuvailla Miljoonasateen Runoilija-biisiä mukaillen, että älä ota runoilijaa luoksesi asumaan. Kyllä se on välillä hyvinkin angstista, hän sanoo.
– Nyt kun olen rauhassa lueskellut tuota kirjaa, niin runotarjonnan voi todeta olevan aika tummasävyistä. On siellä tietysti muutama valoisampikin runo.
Kirjaan päätyneitä tekstejä valitessaan Niskanen törmäsi toisinaan myötähäpeän tunteeseen. Osa runoista maistui melkoiselta naivistisen nuoren pojan sanailulta, mutta liiallinen karsiminenkaan ei tuntunut oikealta.
Jos kirjoittamisessa on vuosien varrella jokin muuttunut, varttuneemmalla iällä ilmaisu on mennyt minimaalisempaan suuntaan.
– Yritän kertoa yhdellä tai kahdella sanalla sen, mitä ennen maalailin tosi paljon.
Runoilijoista Niskanen nimeää tärkeimmäksi suunnannäyttäjäkseen Charles Bukowskin. Hän ei kuitenkaan ole halunnut jäljitellä Bukowskia, vaan mieluummin hän on kirjoittanut omaleimaisella tyylillään. Kotimaiset helmet taas ovat löytyneet Arvo Turtiaisen ja Eino Leinon tuotannoista.
Runojen kirjoittamisen ohessa Niskanen on loihtinut ilmasota-aiheisia sarjakuvakäsikirjoituksia. Parhaillaan oululaisen sarjakuvapiirtäjän Veli-Matti Uralin piirrettävänä oleva tarina täydentää viisi vuotta sitten alkaneen trilogian.
– Siinä on vähän sellainen Tähtien sota -tyyppinen rakenne. Paluu rajan takaa oli keskimmäinen, Korpilentäjä meni loppuun, ja nyt seuraavassa palataan alkuun.
Samaan aikaan on työn alla Niskasen vanhaan Postilentäjä-elokuvakäsikirjoitukseen perustuva sarjakuva-albumi. Sitä piirtää runokirjaakin kuvittanut oululainen Aapo Kukko.
Kirjoittamista Niskanen ei lopeta näidenkään projektien jälkeen.
– Minulla on ollut mielenkiintoinen nuorisotyön historia. Olen miettinyt, että siitä saisi aivan mahtavan kirjan. Ei ehkä ihan romaania mutta ainakin novellin. En kuitenkaan ota siitä mitään stressiä.
Fakta
Paljasjalkainen oululainen.
Sarjakuvakäsikirjoitukset Paluu rajan takaa (2011) ja Korpilentäjä (2014).
Runoteos Kesäpäivä syysyölle (2016).
Harrastaa kirjoittamista, pohdiskelua, lennokkeja ja musiikkia.
Runoteoksen julkaissut Esa Niskanen kannustaa itse kutakin mietiskelemään asioita ja kirjoittamaan runoja. – Sitä voi kirjoittaa ihan omaksi ilokseen.Pitää vaikka päiväkirjaa.
Artikkelin lähde Kaleva 14.09.2016.