Riikka Pulkkinen tutkii ihmistä ja idealismia
Kirjailijan uudessa romaanissa valmistellaan näytelmää
Berliinin muurin murtumisen päivistä.
Prosessin kuluessa näytelmän työryhmä huomaa, että on miltei mahdotonta tuoda näyttämölle muuria, saati vapauden ideaa.
Maija Jelkänen, tekstit
Kimmo Brandt/com.pic, kuvaRiikka Pulkkinen oli yhdeksänvuotias, kun kirjoitti Nalle Puh -kantiseen päiväkirjaansa joulukuussa 1989: ”Isä se vain koko ajan puhuu jostain Tsausescusta.”
Lapsen tietoisuus maailmasta oli herätetty hiljan, ennen kuin Romanian itsevaltiaan Nicolae Ceau?escun teloituksen aika koitti.
– Muistan televisiouutisten kuvavirran Berliinin muurin murtumisesta.
Pulkkinen palaa Berliiniin uudessa, neljännessä romaanissaan
– Nuori nainen on kyvykäs ammattilainen, mutta kokemusmaailmaltaan täysin eksyksissä.
Aurelia, hänen mielensä ja kehonsa ovat kirjailijalle eräänlainen trauman laboratorio.
– Millaisin eri tavoin trauma voi tulla esiin? Aurelia alkaa pääroolin paineessa elää läpi sitä, minkä ei ole aiemmin sallinut nousta tietoisuuteensa.
Aurelia saa kiinnityksen ensimmäiseen päärooliinsa näytelmään, joka kuvaa viimeisiä päiviä ennen Berliinin muurin murtumista. Tekoprosessissa työryhmälle selviää vähä vähältä, että näytelmän idea on mahtipontinen, koko aihe liian suurellinen kuvattavaksi.
– Tutkin tämän kautta, kuinka meidän käy, jos meillä on mahtavia ideoita, jotka kaikki voivat allekirjoittaa, mutta ei hajuakaan toteutuksesta, Pulkkinen avaa.
– Halusin kirjoittaa fantastista tai imaginaarista historiankirjoitusta, jossa vaihtoehtoiset tapahtumakulut törmäävät toisiinsa. Romaanissa voi ja pitää saada leikkiä, mitä olisi saattanut tapahtua.
Romaanin juuret ulottuvat kuuden vuoden päähän. Teatteriohjaaja Hilkka-Liisa Iivanainen otti yhteyttä Pulkkiseen. Ylen Radioteatteri oli tilannut kuunnelman, ja Iivanainen halusi Pulkkisen yhteistyöhön.
– Berliinin muurin murtuminen ja kaksoisolento olivat ensimmäisiä teemoja, jotka valitsimme. Tiesin jo varhaisessa vaiheessa, että tästä tulee myös romaani.
Syksyllä 2012 Pulkkinen kirjoitti 60 liuskaa tekstiä, jonka Iivanainen ohjasi kuunnelmaksi. Radiossa
Pulkkinen kirjoitti lisää proosaa, jonka pohjalta Iivanainen muokkasi libreton. Lotta Wennäkoski sävelsi ja Iivanainen ohjasi musiikkiteatteriesityksen Wunderbar! joka esitettiin Helsingin juhlaviikoilla 2015.
Esityksen näkeminen vuosi sitten oli kirjailijalle oivalluttava kokemus. Lotta Wennäkosken persoonallinen tapa käyttää musiikkia inspiroi Pulkkista.
Myös Iivanaisen assosiatiivinen tapa ajatella hedelmöitti romaania.
– Hili ehdotti yllättäviä asioita ja henkilöitä kytkettäviksi tarinaan. Esimerkiksi Michael Jackson on romaanissa, koska hän oli yksi Hilin ehdotuksista, joille altistuin.
Paras mahdollinen maailma on tutkielma vapaudesta.
– Aurelian isän, Theon hahmossa halusin kuvata ihmistä, joka nostaa vapauden ylimmäksi toimintaansa ohjaavaksi periaatteeksi. Myös tarinan näytelmän kertomuksissa paetaan toistuvasti vapauteen. Työryhmä kysyy, mitä kaikkea pitää ottaa huomioon, jos halutaan tuoda näyttämölle vapauden kaikki puolet?
FAKTA
Asui Oulussa yhdeksänvuotiaasta kaksikymppiseksi. Kävi Steiner-koulun ja lukionsa Kastellissa. Oli nuorena lahjakas yleisurheilija. Edusti Oulun Pyrintöä päämatkanaan 3000 metriä.
Opiskeli Oulun yliopistossa vuoden verran yleistä kirjallisuustiedettä.
Jatkoi opintojaan Helsingin yliopistossa, jossa opiskellut myös teoreettista filosofiaa.
Asuu perheineen Helsingin Vallilassa.
Vapaa-aikanaan tanssii ja käy kuntosalilla ja teatterissa.
Kirjoittaa kolumneja Kalevaan ja Lääkärilehteen.
Neljäs romaani Paras mahdollinen maailma julkaistaan tänään.
Riikka Pulkkisen uuden romaanin juuret ovat kuuden vuodenpäässä, jolloin teatteriohjaaja
Hilkka-liisa Iivanainen otti
häneen yhteyttä.
Paradigmat kumoon
Riikka Pulkkinen opiskeli vuoden verran yleistä kirjallisuustiedettä Oulun yliopistossa, ennen kuin pääsi opiskelemaan teoreettista filosofiaa Helsingin yliopistoon. Pulkkisella on paljon hyviä muistoja opiskeluvuodestaan Oulussa.– Ilmoittauduimme rehvakkaasti proseminaariin heti fuksivuonna lukukauden alettua. Kirjallisuudenlaitoksen yliassistentti Matti Savolainen (1949-2012) sanoi, että hetkinen, tehän olette opiskelleet nyt viikon verran.
– Hän otti meidät kuitenkin mukaan. Teimme innolla töitä, oma kandidaatintutkielmani käsitteli Peter Høegin
– Meille opiskelijoille hänen kehuistaan tuli mieluisa hokema, jonka toistimme aina, kun kumosimme tequilaa, Pulkkinen nauraa.
– Oli pysäyttävää kuulla hänen kuolemastaan neljä vuotta sitten. Tuntui surulliselta, että ihminen, joka oli antanut meille mandaatin kaataa kaikki paradigmat, oli menehtynyt. Muutimmekin sanontaa siten, että lapsemme tulevat vielä kaatamaan paradigmat tavoilla, joita emme vielä edes tunne. Näinhän se menee.
Artikkelin lähde Kaleva 08.09.2016.