Malli Yleen kopsattiin Saksasta

Radio laajeni 1920- ja 1930-luvuilla
nopeasti paikallisesta tiedotusvälineestä
valtakunnalliseksi, mutta sitä ryhdyttiin Suomessa toden teolla käyttämään
propagandavälineenä vasta talvi- ja jatkosodissa.

Esko Aho tekstit

Viime vuosisadan ensimmäisillä kymmenillä radio oli Suomessa paljon nykyistä paikallisempi media, koska lähetykset kuuluivat korkeintaan muutamien kymmenien kilometrien säteellä lähetyspaikasta.

Venäjän vallan aikana radiolaitteita oli käytetty sotilastarkoituksiin, ja suomalaisilta siviileiltä kaikki radiotoiminta oli käytännössä kielletty.

– Ajateltiin, että jos ihmisillä olisi radiolähettimiä, muun muassa vakoilutoiminta helpottuisi liikaa, kertoo Yleisradion eläkkeellä oleva arkistopäällikkö sekä Radio- ja televisiohistorian seuran varapuheenjohtaja Lasse Vihonen.

– Radiot olivat tuolloin lähinnä sähkötysradioita, joita suomalaiset salaa kokeilivat. Tampereen teknillisessä opistossa rakennettiin sähkötysradioita jo 1917.

Kun yleisempi radiotoiminta Suomessa otti ensiaskeleitaan 1920-luvun alussa, ei toimijoilla ollut vielä täyttä varmuutta, millä säännöillä jatkossa pelataan. Yhdysvalloissa radioasemat olivat päätyneet hyvin nopeasti kaupalliselle pohjalle.

– Suuret amerikkalaiset elektroniikkayhtiöt, eri kauppaketjut, jopa uskonnolliset yhdyskunnat ryhtyivät vauhdilla perustamaan asemia. Vuonna 1924 Yhdysvalloissa oli 500 radioasemaa ja useita miljoonia vastaanottimia.

Vihosen mukaan Euroopassa kehitys lähti aivan toisille linjoille. Yleisradiotoimintoja ohjattiin valtiollisille monopoliyhtiöille tai osamonopoliyhtiöille. BBC (British Broadcasting Company) perustettiin 1923 ja Saksassa aloitus tapahtui samoihin aikoihin 1923–1924.

Meillä radion mahdollisuuksia selvitteli muun muassa Georg von Wendt (1876–1954), joka oli Helsingin yliopiston kotieläintieteen professori, mutta erittäin kiinnostunut tekniikasta.

Hän kiersi vuonna 1926 Euroopassa tutkimassa radiotoimintaa ja teki havainnoistaan raportin kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriölle.

– Von Wendt esitteli ministeriölle Saksan mallin, jonka mukaan toimilupia myönnettiin yleishyödyllisille ohjelmayhtiöille. Jokaiseen osavaltioon rakennettiin postilaitoksen hallinnoima radioasema, jolle yleishyödyllinen ohjelmayhtiö tuotti ohjelmia. Toiminta rahoitettiin kuunteluluvilla.

Suomessa käytiin samoista teemoista ns. suuri yleisradiokeskustelu, mutta kattavaa kansallista ratkaisua ei maltettu odottaa. Monet paikalliset radioyhdistykset käynnistivät omia lähetyksiään 1923–1924.

– Yhdistykset joutuivat kuitenkin taloudellisiin vaikeuksiin, koska niillä ei ollut oikeutta kerätä kuuntelulupamaksuja.

– Radion seuraaminen oli tuolloin kuuntelijoillekin hankalaa, koska ohjelmia ei lähetetty joka päivä. Ohjelma-ajat olivat lyhyitä ja lähettimet heikkotehoisia.

Tilanteen korjaamiseksi Suomeen päätettiin perustaa kansallinen, yleishyödyllinen yleisradioyhtiö, jonka osakkaiksi tulivat monet sivistysjärjestöt ja kauppaliikkeet.

O.Y. Suomen Yleisradio – A.B. Finlands Rundradio -yhtiö perustettiin 29.5.1926. Yleisradio otti hoitaakseen myös Suomen Radioyhdistyksen toiminnan 9.9.1926.

– Perustamisvaiheessa Yleisradion osakkaat sijoittivat yhtiöön 500 000 markkaa. Alussa valtio ei ollut mukana millään panoksella.

– Yleisradioyhtiö rahoitti ohjelmatoimintaa omalla pääomallaan helmikuuhun 1927 saakka. Vasta silloin säädettiin Saksan mallin mukainen uusi yleisradiolaki, jonka mukaan jokaisen radion haltijan piti lunastaa 100 markan kuuntelulupa.

Samaan aikaan ryhdyttiin rakentamaan valtion radioasemia. Mittavin kohde oli Lahden suurasema, joka valmistui huhtikuussa 1928.

Pienten lähetysasemien merkitys väheni ja ensi kertaa lähes koko Suomi pääsi radiolähetysten piiriin. Lahden lähetysteho oli aluksi 25 kilowattia, mutta teho nostettiin varsin pian 40 kilowattiin.

– Hetken aikaa Lahden suurasema oli Euroopan voimakkain. Moniputkisella radiovastaanottimella sen lähetyksiä saattoi kuunnella Lapissa saakka.

Alkuvaiheessa putkiradioiden ohella radion kuunteluun käytettiin myös kidevastaanottimia, jotka olivat teknisesti hyvin yksinkertaisia.

Kidekoneessa ei ollut omaa virtalähdettä. Tarvittiin vain pitkä antenni. Kiteen avulla radioaaltoja tasasuunnattiin niin, että ohjelmat saatiin kuulumaan.

Kidekoneella vahvojakaan radioasemia ei pystytty vastaanottamaan kaukaa. Lahden kidekonekuuluvuus oli ainoastaan 70 kilometriä.

Vuonna 1934 Yleisradion toiminta siirtyi Suomen valtiolle. Uuden yhtiön nimeksi tuli ensin Oy Suomen Yleisradio Ab ja vuodesta 1944 lähtien Oy Yleisradio Ab.

Toiminnan laajeneminen toi eetteriin paikallisten aiheiden lisäksi myös valtakunnallisia asioita, mutta valtiollinen propaganda sanan nykymerkityksessä tuli mukaan vasta toisen maailmansodan myötä.

Ensimmäisessä maailmansodassa radiota ei propagandamielessä hyödynnetty, koska ääniradioita ei vielä ollut. Italian hyökätessä Abessiniaan 1935 radiolähetykset saivat tärkeän propagandaroolin, samoin Espanjan sisällissodassa 1936–1939.

Suomessa radio päätyi jakamaan valtionhallinnon sanomaa vasta talvisodassa, jolloin tiedotustoiminta oli alistettu Valtioneuvoston tiedotuskeskukselle eli VTK:lle.

– Välirauhan aikana Heikki Reenpään johtama komitea teki ehdotuksen, että jos uusi sota syttyy, tiedotustoiminta keskitetään entistä tarkemmin yhteen laitokseen, joka sai nimekseen Valtion tiedotuslaitos, VTL, sanoo Lasse Vihonen.

– Jatkosodassa VTL vastasikin pääosin radion radiopropagandalähetyksistä, vaikka Puolustusvoimilla oli myös omia ohjelmiaan.

Fakta