Matkakeskusta puuhattiin jo 40 vuotta sitten
Arkkitehti Seppo Valjuksen yleissuunnitelmassa kaikki liikennemuodot yhdistettiin keskusliikenneasemaksi.
Suunnitelmasta toteutui vain linja-autoasema, joka rakennettiin Raksilaan 1983.
Liisa LaineOuluArkkitehti Seppo Valjus suunnitteli Ouluun matkakeskuksen jo yli 35 vuotta sitten.
Toteutus jäi kuitenkin torsoksi: kaikki liikennemuodot yhdistävän keskusliikenneaseman sijaan Raksilaan tehtiinkin pelkkä linja-autoasema vuonna 1983. Jotain tapahtui ja juna-asema jäi kyydistä pois.
VR:n, Matkahuollon ja Oulun kaupungin toimesta oli sitä ennen laadittu yleissuunnitelma, jossa oli kaikki matkakeskuksen keskeiset periaatteet. Matkustajat olisivat voineet vaihtaa vaivattomasti samassa tasossa kulkuneuvosta toiseen. Matkatavaroita ei olisi tarvinnut raahata satoja metrejä vaan kaikki palvelupisteet (VR, Matkahuolto, lentokenttäbussit, taksi, hotellien infot), odotustilat ja ravintolapalvelut olisivat samassa keskushallissa.
Tärkein henkilöjunaraide, numero ykkönen, olisi kulkenut aivan Raksilan puolella olevan keskusliikenneaseman sivuitse ja sieltä olisi päässyt samassa tasossa asemalle, parista paikkaa katoksen suojissa.
Nykyinen rautatieasema olisi jätetty kokouskäyttöön. Hallituskadun päästä lähtevä asematunneli olisi johtanut suoraan keskusliikenneaseman sisään.
Oulun entinen asemakaava-arkkitehti Rauno Anttila toimi keskusliikenneasemaa ajaneen toimikunnan (Kesla) sihteerinä. Hän on kaivanut vanhan yleissuunnitelman esiin ja liittänyt sen Pohjois-Suomen hallinto-oikeuteen tekemäänsä valitukseen, jonka hän on tehnyt uudesta niin sanotusta matkakeskuskaavasta. Anttila valitti myös edellisestä kaavasta.
Anttilan mielestä matkakeskus on uudessa kaavassa vain pienessä sivuroolissa, eikä sen toteutumisesta ole mitään takeita. Peli tulisikin Anttilan mielestä viheltää poikki ja rakentaa oikeasti ihmisiä palveleva matkakeskus. Valjuksen suunnitelmat olisivat hänen mielestään edelleen käyttökelpoiset.
Arkkitehti Seppo Valjuksen poika, arkkitehti Sampo Valjus aloitti 1980-luvulla keskusliikenneaseman suunnittelun aikoihin opiskelujaan.
Isänsä suunnitelmia hän kommentoi toteamalla, että idea varmaankin olisi edelleen täysin toimiva, mutta muutoin tilanne on 35 vuodessa kovasti muuttunut.
Parhaillaan on menossa arkkitehtuurikilpailu asemanseudun kehittämisestä. Painopiste on Raksilan puolella, mutta siinä tutkitaan aluetta myös kokonaisuutena radan toisen puolen kanssa.
Sampo Valjus on vakuuttunut, että mukaan kutsutut arkkitehtitoimistot löytävät hyviä ratkaisuja vastaamaan tämän päivän tarpeita.
– Tähän liittyy muuan mielenkiintoinen yksityiskohta, josta isä toisinaan puolileikillään huomautti. Suunnittelusopimusta ei koskaan irtisanottu. Oikeastaan se siis on toimistolla edelleenkin.
Henkilökohtaisesti Valjus on sitä mieltä, että asemaa tärkeämpää on se, että junat ja linja-autot kulkevat.
– Tulen yleensä omalla autolla tai taksilla asemalle niin, että juuri ehdin junaan. Lipun olen ostanut ennakkoon netistä.
Rauno Anttilalla ei ole omaa autoa ja hän matkustaa joka paikkaan julkisilla kulkuneuvoilla. Hän uskoo, ettei ole ainoa laatuaan.
– Matkatavarat eivät vielä kulje netissä. Toinen juttu ovat matkustajat, jotka vaihtavat asemalla kulkuneuvosta toiseen eli joiden määränpää ei ole Oulu. Heitä on paljon. Jos tässä olisi hyvä, puoleensa vetävä matkakeskus hotelleineen, moni voisi päättää, että jäädäänkin tänne yöksi ja jatketaan matkaa vasta seuraavana päivänä. Esimerkiksi Helsingin lentoasemalla puhutaan piipahtajista, matkustajista, jotka viettävät Helsingissä välipäivän.
Fakta
jos toinenkin
nykyinen juna-asema rakennettiin.
1920-luvulla linja-autot lähtivät
Oulusta maakuntiin sattumanvaraisesti kauppiaiden pihamailta, kunnes poliisi kyllästyi ja teki aloitteen linja-autojen seisontapaikoista.
1937 valmistui torin linja-autoasema. 1960-luvulla se oli jo ahdas ja vanhanaikainen.
1963 kaupunginhallitus päätti uuden
linja-autoaseman rakentamisesta. Se
valmistui vasta parinkymmenen
vuoden päästä.
1970-luvulla ryhdyttiin puhumaan linja-auto- ja raideliikenteen asematoimintojen yhdistämisestä Raksilaan. Tuloksena suunnitelmat keskusliikenneasemasta, jota voidaan pitää Oulun ensimmäisenä matkakeskushankkeena.
1983 Raksilaan valmistui pelkkä linja-autoasema. Rautatieasemaa odotettiin – turhaan – toisena vaiheena linja-autoaseman jatkoksi.
3. Matkakeskushanke
1990-luvun alun Nokia-huumassa rakentamista soviteltiin ratapihan päälle keskustan ja Raksilan väliin. Arkkitehti Esko Puijolan suunnitelmassa molemmin puolin rataa oli 15–18-kerroksiset tornit. Kaupungin puolelle piti tulla hotelli ja Raksilaan liike- ja toimistotiloja sekä opiskelija-asuntoja, jotka toimisivat myös kesähotellina. Koko Rautatienkadun varsi varattiin rakentamiselle. Vain vanha asemarakennus olisi säästetty. Pohjoisen alikulun puoleiseen päähän kiitoliikenneaseman paikalle suunniteltiin matkailu-
instituuttia. Tämä hanke kaatui lamaan.
1997 ryhdyttiin jälleen töihin. Edelliseen verrattuna matkakeskussuunnitelma oli maltillisempi, mutta sisälsi silti suuren liikekeskuksen ja asuntoja. Vanhan asemarakennuksen lisäksi säilytettäisiin myös vanha asemaravintola. Matkakeskus sijoittui keskustan puolelle Hallituskadun päähän.
2007 Kaava sai lainvoiman. Oulun kaupunki ja VR-Yhtymä Oy tekivät maankäyttösopimuksen matkakeskuksesta.
2011 VR-Yhtymä Oy myi rautatieaseman ympäristön Lemminkäinen Talo Oy:lle perustettujen yhtiöiden lukuun. Sijoittajia ei kuitenkaan saatu, eivätkä suunnitelmat toteutuneet. Vanhat rakennukset suojeltuja lukuun ottamatta purettiin, uutta ei rakennettu.
2014 Lemminkäinen haki muutosta
matkakeskuskaavaan. Liikekeskuksesta luovuttiin, paino asumiseen.
toteuttamisesta ei sopimusta. Arkkitehtikilpailu Raksilan puolen suunnittelusta.
keskushankkeet eivät toteudu, on se, että arviot liikenne-
määristä ja matkustamisen
tarpeista ehtivät muuttua.”
Mikä 80-luvulla tuli väliin?
Liisa LaineMiksi 1980-luvun matkakeskus ei toteutunut ja rakennettiin vain linja-autoasema?Keskusliikenneasemaa ajaneen toimikunnan sihteerinä toimineella asemakaava-arkkitehti Rauno Anttilalla on selkeä näkemys: syynä oli VR:n ”kiinteistönjalostus”.
– Alueella ryhdyttiin käymään kauppaa rakennusoikeuksilla.
Näin muistelee myös niihin aikoihin valtuustouraansa aloittanut Raimo Järvenpää (nykyisin sd., aiemmin skdl, vas.).
– Kyllä, totta kai. VR:hän oli keskeisen maa-alueen omistaja ja VR:n tahtoon perustui se valtava rakennusoikeus, jolle ei sitten löytynyt toteuttajaa. Kunta ei rakenna, se vain kaavoittaa maanomistajan aloitteesta.
Järvenpään kokemus on, että valtio valvoo maanomistajana etunsa viimeisen päälle, oli poliittinen valta mikä tahansa.
Syynä saattoi olla myös auto- ja lentoliikenteen kasvu. Linja-autoaseman harjannostajaisissa vuonna 1982 kaupunginjohtaja Ilmo Paananen vielä toivoi, että rautatieasema saataisiin siirrettyä kakkosvaiheessa Raksilaan viimeistään 1986. Ratahallinnon ja VR:n kiinnostus Oulun aseman kehittämiseen kuitenkin lopahti vähin äänin.
Raksilan puolella asemakeskuksen alueen maanomistajia ovat tällä hetkellä VR-Yhtymä Oy, Liikennevirasto ja Senaatti-kiinteistöt.
Artikkelin lähde Kaleva 25.09.2016.