Kunto kohdallaan
Oululaisen pyörä- ja hiihtosuunnistajan Jorma Veijovaaran tahti hengästyttää heikompia.
Elina UrsinJorma Veijovaara on toipunut hyvin viime viikonloppuna Lahdessa ajetusta pyöräsuunnistuksen SM-kisoista. Kotiin, ennestäänkin mitaleita ja pokaaleita pursuavaan mitalikaappiin, veteraaniurheilija toi kaksi palkintoa lisää: sprintistä hopeaa ja pitkältä matkalta kultaa.
– Se oli rankka kisa minun ikäiselle miehelle. Ratamestari sai noottia.
Veijovaaran kisatahti on huikea. Talvella pyöräsuunnistus vaihtuu hiihtosuunnistukseen. Vuodessa on yhteensä viitisenkymmentä harjoituskisaa sekä kansallista kilpailua.
Harjoittelumaastot, polut ja ladut löytyvät heti kotioven ulkopuolelta Rajakylän lähimetsästä. Toisinaan vaihtelua haetaan mäkiharjoituksilla Ruskon rinteestä.
Veijovaara satsaa monipuoliseen harjoitteluun. Pyöräilyn ja hiihdon lisäksi kestävyyttä parannetaan sauvakävelyllä ja juoksemalla. Harjoitustunteja kertyy viikossa kymmenisen.
– Pyöräsuunnistus on rankka laji. Ajoreitit ovat kivisiä ja juurakkoisia. Ylä- ja alamäissä joudun pukkaamaan pyörää pitkiäkin matkoja, konttaan ja ryömin pitkin poikin soiden pohjia.
Suorin reitti kartalta katsottuna ei aina ole paras mahdollinen. Maaston tutkimiseen on aikaa muutama silmäys lähtöhetkellä. Maastoon ei pääse tutustumaan ennen kisaa.
– Homma pitää oivaltaa. Kartanluku on minun vahvuus. Kovimmille ajajille en pärjää fyysisesti.
Seuraava kisa on jo viikonloppuna Vaasassa, missä ajetaan pyöräsuunnistuksen sprintin Suomen mestaruudesta.
Kunto on kohdallaan ennen tärkeää kisaa.
– Satsaan isompiin kilpailuihin. Kevennän harjoittelua, mutta syön normaalisti.
Vaasassa tavoite on tehdä puhdas suoritus, vaikka rapa roiskuisikin. Puhtaalla suorituksella Veijovaara viittaa suunnistusosuuteen.
Kilpakumppaneiden porukka on harventunut, mutta Vaasassa 75-vuotiaiden sarjassa on hyvä vastus, 40 kilpailijaa.
– Juoksumiehet ovat erikseen. Minulla on tekonivelet oikeassa polvessa, joten pyöräsuunnistuksen juoksuosuudet ottavat koville. Lääkäri kielsi laskuvarjohypyt, mutta muuten saan juosta.
Raija Veijovaara ei kulje miehensä mukana kisamatkoilla, mutta on tärkein tuki, huoltaja ja valmentaja.
– Laitan ruokaa, ja olen pessyt satoja koneellisia kuravaatteita viimeisimpien 50 vuoden aikana. Jorma saa mennä suunnistamaan, kunhan vaan ei istu baarissa, Raija Veijovaara sanoo.
– Joskus olen niin hapoilla harjoittelusta, että hyvä kun kotia osaan, Jorma Veijovaara heittää vaimolleen.
Rouvan piikkiin voi laittaa myös suunnistusharrastuksen aloittamisen. Se oli aikaa hieman jälkeen naimisiinmenon, kun Jorma Veijovaara oli päässyt herkullisten patojen äärelle ja nauttinut hyvästä ruuasta liikaakin. Kilot kasautuivat vyötärölle, ja jotakin piti tehdä. Mies löysi suunnistusharrastuksen ja kiintyi lajiin.
– Saan liikkua puhtaassa vapaassa luonnossa. Pyöräsuunnistus ei ole eliittilaji. Tulen maastosta kotiin yltä päältä kurassa ja hikisenä.
Seuraava Veijovaaran iso koitos on helmikuussa, kun Imatralla jaetaan hiihtosuunnistuksen maailmanmestaruuksia. Palkintokaapissa on vielä tilaa halutuille mitaleille.
Fakta
Naimisissa Raija Veijovaaran kanssa, kaksi lasta ja kaksi lastenlasta.
Teknikko, eläkkeellä 20 vuotta.
Harrastanut suunnistusta 40 vuotta. Edustaa Suunnituskerho Pohjantähteä.
Vuonna 2011 kaksi pyöräsuunnistuksen MM-kultaa ja yksi hopea.
Yhteensä 34 SM-mitalia pyörä- ja hiihtosuunnistuksesta, joista 13 kultaista. Mestaruuksia sekä henkilökohtaisista kilpailuista että viesteistä.
Tämän vuoden saldo pyörä- ja hiihtosuunnistuksesta on kaksi kultaa ja kaksi hopeaa.
Vuodessa noin 50 harjoituskisaa sekä kansallista kilpailua.
Sauvakävelee, hiihtää, pyöräilee ja juoksee 10 tuntia viikossa. Viettää vapaa-aikaa mökillään Iissä ja tekee paljon kotitöitä.
Jorma Veijovaara harjoittelee mieluiten yksin Rajakylän metsissä. Pyöräsuunnistuksessa Veijovaara on omassa sarjassaan Suomen parhaita. Suorin reitti ei ole aina paras, Jorma Veijovaara sanoo.
Artikkelin lähde Kaleva 15.09.2016.