Pohjoisen kiiruna pommivyössä

Saamelaisten oikeuksien puolesta taisteleva ruotsalaistaiteilija Anders Sunna toteutti seinämaalauksen Oulun järjestötalon
seinään. Hän toivoo, että maalaus herättäisi keskustelua,
ehkä hieman ärtymystäkin, sillä se on aina inspiroivaa.

Anna Kilponen, teksti
Tiina Wallin, kuvat

Mies keikkuu nostolavalla yläilmoissa. Hänellä on maski suunsa edessä ja kädessään spraypurkki, josta suihkuaa mustaa maalia. Ylemmäs seinään on jo piirtynyt kuva valkoisesta kiirunasta. Se on kuin ikiaikainen rauhankyyhky, mutta sillä ei ole oliivipuun lehvää nokassaan. Sitten katse tarkentuu: lintu onkin pommivyöhön sonnustautunut itsemurhapommittaja. Sen siipi hipoo Kansan Tahto -kylttiä talon seinässä.

Järjestötalona tunnettu rakennus on saanut seinämaalauksen Mäkelininkadun puoleiselle seinälle. Se herättää ohikulkijan huomion ja pakottaa pysähtymään.

Nostolava laskeutuu. Sen kyydissä on provokatiivisista töistään tunnettu ruotsalaistaiteilija Anders Sunna, jolta kulttuuriyhdistys Kulttuuribingo on tilannut seinämaalauksen, sillä onhan korttelissa ollut sellainen aiemminkin, tosin Pakkahuoneenkadun puolella.

Paljon on vielä tehtävää, mutta valmista pitäisi tulla viimeistään lauantaina.

Seinä muistuttaa kovasti Sunnan Pohjois-Norjan Altan yläkoulun seinään elokuussa tekemää maalausta, joka on herättänyt jo tuohtumusta: osa on pitänyt sotaisaa kuvastoa sopimattomana lasten silmille. Sitä vaadittiin jopa poistettavaksi, mutta lopulta se sai jäädä.

Neutraali, ”ihan hyvä” taide ei ole Anders Sunnan juttu, sillä se ei herätä keskustelua eikä tunteenpurkauksia.

– On aina parempi, jos taide herättää vaikka ärtymistä. Ihmisten närkästyminen on inspiroivaa, hän sanoo.

Nyt Sunna pohtii, miten oululaiset ottavat seinämaalauksen vastaan. Netissä ”onko tämä edes taidetta” -keskustelu on jo virinnyt ensimmäisten luonnosten ilmestyttyä seinään. Muutama ohikulkija on tullut myös seuraamaan työprosessia.

– Varsinkin iltaisin ihmiset ottavat kontaktia. Jotkut ovat kyselleet minulta, olenko varmasti laillisissa puuhissa vai pitääkö soittaa poliisit, Sunna kertoo hieman huvittuneena.

Graffitejakin tehnyt taiteilija myöntää, että hänellä on takavuosilta kokemusta myös siitä, kun lupaa ei ole.

– On ollut kiva tehdä taidetta myös päivänvalossa, kun ketään ei tarvitse juosta pakoon. Ulkona maalaamisessa on vain se huono puoli, että kun epäonnistuu, kaikki näkevät sen. Työhuoneella maalatessa voi vetää aina maalikerroksen päälle, eikä kukaan tiedä, mitä siellä alla on, hän sanoo.

Sunnan työt ovat kantaa ottavia ja poliittisia samaan tapaan kuin hänen brittikollegallaan, kansainvälisesti tunnetulla Banksylla.

Sunnan taiteen keskiössä ovat saamelaisten oikeudet ja vapaus omaan kulttuuriinsa. Hänen töissään heristetään ronskisti nyrkkiä, jopa puukkoa, vallanpitäjille, jotka esiintyvät joissakin hänen maalauksissaan kasvottomina natsihahmoina hihamerkkeineen. Toisella puolella ovat saamelaiset luurankoporoineen.

Sunnaa suututtaa se, että vallanpitäjät säätävät lakeja ja piirtävät rajoja tuntematta saamelaista kulttuuria syvällisemmin.

– He usuttavat saamelaiset toisiaan vastaan ja pesevät kaikesta kätensä.

Pajalan Kieksiäisvarassa syntynyt Anders Sunna on kasvanut konfliktin keskellä: hänen perheensä on taistellut oikeudestaan poronhoitoalueisiin jo vuodesta 1971 lähtien.

– Perhetaustani on vaikuttanut vahvasti taiteeseeni. Minusta oli hienoa kasvaa sellaisessa ympäristössä. Se tuntui silloin täysin normaalilta, kun ei muusta tiennyt. Äitini on luonnehtinut perheemme tilannetta, että selviydymme, mutta emme elä.

Saamelaisena Sunna kokee, ettei elä missään demokraattisessa oikeusvaltiossa vaan jonkinlaisessa diktatuurissa, jossa sanellaan lait. Hänen mielestään saamelaisten pitäisi puolustaa hanakammin itseään.

– Heidän ei pitäisi nousta toisiaan vastaan, vaan tukea toisiaan. Lait ovat ihmisen laatimia ja ihmiset voivat myös niitä muuttaa, hän muistuttaa.

YK:n ILO-sopimuksen ratifiointia on yritetty saada läpi vuosikausia niin Suomessa kuin Ruotsissakin. Se palauttaisi menetetyt alueensa saamelaisille.

Sunna on pessimistinen asian suhteen: ehkä Ruotsissa taivutaan, kun kaivostoiminta saamelaisten mailla hyytyy, hän arvelee.

– Isoisäni sanoo, että on elettävä 2 000 vuotta, jotta saamelaiset saisivat oikeutensa takaisin. Aina voi silti toivoa parasta.

Taide on Anders Sunnan ase tässä taistelussa.

– Se on aseista vahvin ja voimakkain. Parasta on, kun se ei vahingoita ketään fyysisesti. Kaikki osaavat lukea kuvaa, olipa heidän äidinkielensä mikä tahansa. Taiteen avulla voi välittää tarinoita ja tunteita.

Sunna on havainnut, että kun tekee ärhäkkää taidetta, saa helposti vihaisen miehen maineen.

– Monet ajattelevat, että olen vihainen. Jos minulla ei olisi taidetta, kaiketi olisinkin jonkin sortin militantti. On hyvä, että saa ilmaistua itseään taiteen keinoin.

Kansan tahto. Sitäkin Sunna on pohtinut. Teksti hänen seinämaalauksensa yläpuolella sopii hänen työhönsä. Se on vain tainnut saada pahasti siipeensä.

jo myynnissä. Kiiruna talviasussaan on esiintynyt Sunnan muissakin töissä, kuten Saamen kuvitteellisia ilmavoimia kuvaamassa.

Artikkelin lähde Kaleva 09.09.2016.