Taide elävöityy yhdessä

Pikisaari on Oulun historian sekä veden ja kulttuurin tyyssija. Asukkaat järjestävät yhteisiä tapahtumia.

Meidän kulma

Pikisaaren asukkaiden yhteinen toiminta on aktiivista, elävää ja luontevaa lähtien saaren asuinympäristöä ja asukasyhteisöä suojelevista tarpeista. Pikisaaren asukasyhdistys ry järjesti muun muassa saaren siivoustalkoita, kirpputoreja ja taiteilijatapaamisia jo vuosia ennen kuin ne tulivat osaksi yleistä kaupungin yhteisötoimintaa.

Viime vuosina saareen muuttaneiden uusien asukkaiden myötä Pikisaareen perustettiin Kulttuurisaari ry, joka entisestään on elävöittänyt saaren kulttuuri- ja yhteisötilaisuuksia.

On pidetty kirpputoreja, siivoustalkoita, yleisöluentoja Pikiruukin arkeologisista tutkimuksista sekä musiikkipainotteisia päivätansseja ja swingpiknikkejä. Myös kuvataiteilijoiden ateljeetiloihin on ollut mahdollista tutustua tapahtumien yhteydessä.

Saaren lapset ovat olleet aktiivisesti mukana ohjelmien toteutuksessa ja viime jouluna Pikisaaressa järjestettiin lapsille suunnattu interaktiivinen tapahtuma ”Pikitontun seikkailut”. Tontun uusia käänteitä voi seurata taas ensi joulun alla.

Muualtakin Oulusta olevat lapset ja aikuiset ovat jatkossakin tervetulleita nauttimaan elämyksellisistä tapahtumista veden, pien ja taiteen äärelle Pikisaareen.

Pikisaari sijaitsee kaupungin keskustan kupeessa; vain kävelysilta erottaa sen kirjastosta, teatterista ja torista. Kevyen liikenteen tiestö mahdollistaa kaupunkilaisille kulkuväylän Nallikariin ja Hietasaareen ja se lasketaankin kuuluvaksi Hietasaaren ja Toppilansaaren lisäksi myös osaksi Tuiran suuraluetta.

Saaren ensimmäiset vakituiset asukkaat, jotka olivat pääosin luotseja, asettuivat asumaan Pikisaareen 1800-luvulla. Ennen nykyisten siltojen ja teiden rakentamista saareen tultiin kesäisin veneellä ja talvisin jäätä pitkin. Esimerkiksi 1930-luvulla lapsia soudettiin ensin Raattiin, josta he sitten jatkoivat matkaansa kävellen Tuiran kouluun.

Oolannin sota, tulipalot, kuin kaupunkilaisten ja asukkaiden näkemykset saaren historiallisen miljöön säilyttämisen tarpeellisuudesta ovat vuosikymmenten saatossa koetelleet Pikisaarta. Viime vuosina Pikisaaren vanhoja puutaloja entisöity ja peruskorjattu tarkoituksena paitsi lämmityskustannusten ja energiatehokkuuden parantaminen, myös kulttuurihistoriallisesti arvokkaan alueen omaleimaisuuden säilyttäminen.

Viimeksi hankitun tilastokeskuksen tiedon mukaan Pikisaaressa oli asukkaita vuoden 2013 loppuun mennessä yhteensä 190, joista miehiä oli 91 ja naisia 99. Alle 18-vuotiaita oli 33; 13 poikaa ja 20 tyttöä.

Saaren ja saarelaisten identiteetti rakentuu Pikiruukin ja Konepajan ansiosta sekä laivoihin, purjehdukseen, työväen kulttuuriin, että myös taiteisiin käsityöläisten ja saareen muuttaneiden eri alan (esimerkiksi kuvataide, teatteri, kirjallisuus, musiikki, tanssi) taiteilijoiden myötä. Saaren perällä sijaitseekin Osao:n Käsi- ja taideteollinen oppilaitos sekä kuvataiteilijoiden ateljeetiloja.

Marjo Kemppainen

Tuiran suuralueen yhteistyöryhmän varapuheenjohtaja, Pikisaaren asukasyhdistyksen ry:n sihteeri ja Kulttuurisaari ry:n hallituksen jäsen

Fakta

Pien ja hien saari

Asuinalue Oulujoen suistossa. Sai nimensä pikeä tuottavasta ruukista.

Vanhin rakennus Merimiehenkotimuseo Pikisaarentie 6:ssa on 1700-luvulta.

Saarella oli telakoita, viinanpolttimo, viinakellari, villatehdas, värjäämö ja kehräämö.

1800-luvulla saaressa asui luotseja sekä venäläistä sotaväkeä. Oolannin sodassa 1854 englantilaiset polttivat telakat.

Vanhoja rakennuksia asuntoina ja ateljeetiloina.

Tanssija Petri Kauppinen (edessä) sai Pikisaaren väen liikkeelle asukkaiden eloriehassa. Kuvanveistäjä Sakari Matinlauri uurastaa ateljeessaan vanhassa tehdasrakennuksessa Pikisaaren Pajakadulla. Pikisaaressa asuu nykyään paljon myös nuoria pariskuntia, joiden lapset pääsivät leikkimään kärpässienen alle. Musiikki Sointu koostuu Oulun seudun musiikkikasvattajista, jotka kokoontuvat aika ajoin säveltämään uutta musiikkia yhteisesti sovitusta teemasta ja pitävät sen päälle konsertin.



Creative Commons -lisenssi
Artikkelin lähde Kaleva