Vesi-ihminen saa merestä voimaa

Pukusuunnittelija Pasi Räbinä luo vaikka omia brokadeja. Painokangastyöt edustavat hänelle väljemmän kokeilun laboratoriotilaa.

Erikoisosaaminen näkyy esimerkiksi Oulun kaupunginteatterin näyttämöllä The Addams Familyn vaikuttavissa pukuluomuksissa.

50 vuotta

Eeva Kauppinen

Pukusuunnittelija Pasi Räbinä kertoo olevansa vesi-ihminen. Myös 50-vuotiskuvaan hän tahtoo meren mukaan.

– Vesi ylipäätään on minulle tärkeä elementti. Olen aina tykännyt uimisesta ja harrastanut avantouintia.

Räbinä on kotoisin Kallaveden rannalta Kuopiosta. Nykyisin hän omistaa puolisonsa kanssa mökin Simossa meren rannalla.

Luovan työn tekijä tuntee saavansa merestä voimaa ja mielen tasapainoa.

– Meri edustaa balanssia, vastapainoa teatterityölle, joka on hyvin sosiaalista. Paljon pitää ottaa huomioon ihmisiä ja tilanteita. Meri on meditatiivinen tasapainopaikka. Ja käy minulle joki ja järvikin. Koen luonnon kohtaamisen veden kautta.

Taiteilijan ammatti vaatii jatkuvaa uuden tuottamista. Pitää päästä aina uudelleen käyntiin ja avata luovuuden luukut.

Siihen ei pysty, ellei välillä lataudu kunnolla.

– Kun alkaa tulla viisi–seitsemän vuotta täyteen ilman taukoa, tulee tunne, että nyt on jo hyvä nostaa vähän kytkintä ja tuulettaa päätä rajummin. Tarvitsee hetkiä, jolloin myös itse täyttyy.

Pasi Räbinä on työskennellyt Oulun kaupunginteatterissa 24 vuotta. Hän on tehnyt pukusuunnitelmia melkein sataan Oulun kaupunginteatterin ja Oulun Oopperan produktioon. Tällä hetkellä Räbinän käden jälkeä voi ihailla esimerkiksi The Addams Familyssa ja seuraavaksi Taivaslaulussa.

Pukusuunnittelun rinnalla Räbinä on tehnyt myös muuta. Tämä muu tarkoittaa esimerkiksi painokankaisia maisemapukuja Omamaisema-näyttelyyn tai arkkityyppisiä pukuveistoksia Art Couture -yhteisnäyttelyyn kuvataiteilija Moosa Myllykankaan kanssa.

Painokankaat näyttämöpukujen materiaalina on Räbinän erikoisala, jonka tutkimus on jatkunut jo 20 vuoden ajan.

– Olen välillä melko kyllästynyt käyttämään valmiita materiaaleja. Esimerkiksi kun tehtiin ooppera Messenius ja Lucia 2005, minulle oli aivan itsestään selvää, etten halua käyttää valmiita brokadikankaita. Upeita sellaisia voisi tilata Italiasta ja Ranskasta. Enemmänkin mietin, miten saan erilaisilla painokangasmenetelmällä omia brokadeja aikaiseksi.

Kokemukset kootaan kirjaksi, jonka toinen tekijä on Räbinän ”oppiäiti”, Taideteollisen korkeakoulun painokangassuunnittelun lehtori Maija Pellonpää-Forss.

– Kankaisiin tulee tällä tavalla eloa ja sävyjä, Räbinä perustelee.

– Ne ovat jo itsessään merkityksellisiä, niillä on viestinsä. Musikaali The Addams Family on aivan huippuesimerkki. Siinä pystyin käyttämään kaikenlaisia painokangastekniikoita.

Kirjaan pääsevät Messenius ja Lucia -oopperan sekä The Addams Familyn lisäksi esimerkiksi ooppera Orfeus ja Eurydike, ooppera Hoffmannin kertomukset, Kuningatar K, Elämä ja kuolema, Ronja Ryövärintytär ja Krokotiili.

– Leena Salosen ohjaamassa ja Jorma Uotisen koreografioimassa Orfeus ja Eurydike -oopperassa Manalan kuorot ja Paratiisi tehtiin painokangasmenetelmillä. Puvut, Maija Tuorilan lavastus ja Jukka Kyllösen valot toimivat hienosti yhteen. Esitys on jäänyt mieleen kokonaistaideteoksena.

Pasi Räbinä haluaa välillä vapaammat kädet.

– Teatteri on pitkälti tilaustyötä. Painokangastyöt edustavat väljemmän kokeilun laboratoriotilaa. Tämä on kantanut hedelmää myös teatterityöhön.

Räbinälle on tärkeää auttaa näyttelijää mahdollisimman paljon. Roolin tekeminen on aina identiteetin etsintää.

– Ohjaaja Juha Malmivaara sanoi kerran ihanan lauseen identiteetistä: ”Puku ilmaisee laajassa merkityksessään ihmisen identiteettiä, vastaa henkilön sisäistä itseä ja tukee minuna eli roolina olemista.”

– Näyttämöpuku tukee roolin minuna olemista.

FAKTA