Suurta onnea on ihan tavallinen perheenisän arki

Kärppälegenda Jari Viuhkola on löytänyt peliuran päättymisen jälkeen uuden rytmin elämäänsä.

Kärpät jäädyttää Viuhkolan pelinumeron 24 lauantain seremoniassa: ”Se on varmasti tunteikas ilta kaikille.”

Jääkiekko

Kimmo Siira

Oulu

Ex-jääkiekkoilija Jari Viuhkola koki ja näki urallaan niin paljon, ettei mies hätkähdä vähästä. Viime keväänä Viuhkola, 35, sai kuitenkin yhteydenoton, joka meni suoraan ja syvälle jääsoturin tunteisiin.

– Juha Junno kertoi, että Kärpät haluaa jäädyttää pelinumeroni (24). Liikutus tuli heti. Kunnianosoitus tuntuu hyvältä, koska Kärpät merkitsee minulle paljon enemmän kuin vain seuraa tai joukkuetta. Kärpistä on tullut iso osa koko elämääni.

Viuhkolan paita nostetaan Raksilan jäähallin kunniapaikalle ennen lauantain Ilves-ottelua. Arvokas seremonia on Kärpille ja Kärppiä seuraavalle yleisölle kiekkosyksyn kiistaton kohokohta.

Sitä se on ennen kaikkea Viuhkolalle, joka saapuu tilaisuuteen yhdessä vaimonsa Astan, poikansa Nooan (9) ja tyttärensä Nevian (6) kanssa.

– Illasta tulee varmasti tunteikas. Tätä ennen Kärpät on jäädyttänyt vain Reksan (Reijo Ruotsalaisen) pelinumeron. Nyt oman urani saavutukset konkretisoituvat paidan jäädytyksen muodossa.

– Ei Reksan paidan viereen ihan turhilla meriiteillä pääse, hymähtää Viuhkola, jolla ei ole ikinä ollut tarvetta nostaa itseään jalustalle.

Keskushyökkääjän ura päättyi vuodenvaihteessa, kaukana Liigan mediahuomiosta ja välkkyvistä valoista. Viuhkola yritti polvivammansa jälkeen paluuta Mestiksen Hokissa, mutta jalka ei kestänyt rasitusta.

– Se oli itselleni erittäin tärkeä reissu. Sen jälkeen ei jäänyt mitään jossiteltavaa. Käänsin kaikki kivet.

Lopettamispäätöksen jälkeen Viuhkola on antanut itselleen tilaa ja aikaa. Täydellisyyden tavoittelijan ei tarvitse enää kantaa huolta Kärppien menestyksestä tai ylivoimapelin yksityiskohdista.

Nyt hän keskittyy muihin asioihin: mitä kaupasta ostetaan, mitä ruokaa lapsille laitetaan ja niin edelleen.

– Tekemisen puutetta ei ole ollut. Olen totutellut normaalielämään ja sen rytmeihin. Nyt mennään perheen ja lasten ehdoilla.

– Ajastani ammattikiekkoilijana kaipaan oikestaan vain ystäviä, tiivistä yhteiseloa joukkueen kanssa.

Viuhkolan poika pelaa jääkiekkoa Kärppien F1-joukkueessa, jossa isä toimii apuvalmentajana.

– Se rooli on tarjonnut pehmeän laskun siviilielämään. Mukavaa, että saan edelleen olla jääkiekon kanssa tekemisissä.

– Ajatus on muuttunut siihen suuntaan, että joskus voisin ehkä valmentaa tavoitteellisemminkin. Mutta sen aika ei ole vielä.

Viuhkola on Kärppien menestysdynastian avainhenkilöitä. Kun Viuhkola katsoo uraansa taaksepäin, hän tuntee vain kiitollisuutta.

Matkaan on mahtunut tunnetiloja ja etappeja, joista hän ei osannut uransa alussa edes haaveilla.

– Suomen mestaruus tuntui niin kaukaiselta. Sitä vain mietti, että jos joskus pääsisi pelaamaan Liigaa...

Nyt palkintokaapista löytyy muun muassa MM-hopea, MM-pronssi ja viisi Suomen mestaruutta. Vuosi 2000 ei tuonut kaulaan kiiltävää, vaan jotain vielä parempaa.

– Liiganousu oli nuorelle pojalle aivan huikea juttu. Kevään 1999 TuTo-pelien jälkeen koetuksella oli ennen kaikkea henkinen puoli. Tuntui, että emmekö me tosiaan ikinä pääse Liigaan.

Uran raskaimmat muistot liittyvät kipuun. Selkä- ja polvivaivat varjostivat varsinkin viimeisiä pelivuosia. Kolhut muistuttavat yhä olemassaolostaan, vaikka Viuhkola voi elää ja liikkua lähes normaalisti.

– Oli henkisesti raskasta pelata puolikuntoisena, kun omat odotusarvot olivat aina kovat.

Tässä suhteessa Viuhkola on ollut itselleen liiankin kriittinen.

Yksikään valmentaja, pelaajakollega tai katsoja ei olisi voinut vaatia hyökkääjältä enempää.

Kärpät–Ilves Raksilan jäähallissa lauantaina kello 17. Ottelu alkaa seremonialla, jossa Jari Viuhkolan pelinumero 24 jäädytetään.