Artikkelin lähde Kaleva
Kiellettyä aihetta ei ole, mutta alapäähuumori ei sovi tyyliin.
Anssi VäisänenOuluPakinatyyppiset kirjoitukset ja jutut henkilöstölehtiin rohkaisivat, joten Matti Patronen kuvitteli olevansa parempi kirjoittamaan kuin puhumaan. Stand upista hänellä ei ollut mitään käsitystä.
– Sitten eräässä saunaillassa tutustuin oululaiskoomikko Zaaniin ja siinä tuli esitettyä muutama performanssi: Zaani innostui ja buukkasi mukaan omalle keikalleen.
Komediaklubi Remakan kautta Patronen tutustui muihin oululaisiin stand up -koomikkoihin.
– Sitten tuli mieheen vauhtia: Jo ensimmäisenä vuonna 2012 voitin Vuoden tulokas -kisan ja samalla viikolla toisen tuotantoyhtiön kisan. Siten rupesin saamaan keikkoja parempiin paikkoihin, festareille ja firmojen tilaisuuksiin ohjelmatoimiston kautta.
Stand up -huumorin ydin on Matti Patrosen, 42, mielestä huomata asioita ja kummallisuuksia, joita muut eivät ehkä ajattele.
– Elämässä oppii huomaamaan nurinkurisuuksia, joita asioiden takana on. Omat jutut ovat kahdentyyppisiä, joko keksittyjä fingerporimaisia sanaleikkejä tai sitten yhä enemmän kokemuksia omasta elämästä. Perheestä on tullut jonkin verran väännettyä tarinoita.
Kaikesta ei sentään vitsiä väännetä.
– Lähtökohtaisesti kaikesta voi tehdä huumoria, kiellettyä aluetta ei ole. Mutta tyyliini ei sovi roisi alapäähuumori. Se on tietysti luonteesta kiinni. Joku osaa tuonkin alueen oikein hyvin. En halua tahallaan loukata ketään, vaikka siltäkään ei voi aina välttyä, Patronen kuvailee.
– Muutama viikko sitten oli tiukka paikka, kun koira kuoli. Siinä ei todellakaan ollut mitään hauskaa. Mutta kipeistäkin asioista voi syntyä huumoria, joten kirjoitin siitäkin. Työpaikalta ei tule yhtään juttua, haluan pitää sen maailman erillään.
Jutut eivät synny itsestään, niitä ei aina sylki suuhun tuo.
– Jos joku yrityksen täsmäkeikka on tulossa, sitä pitää miettiä jopa parisen viikkoa. Käyn kävelyllä, kirjoittelen muistiin asioita. Vaikea sanoa, miten kauan puhtaaksikirjoitus kestää. Sama setti ei käy joka paikkaan.
Stand up -koomikon normisetti kestää noin 20 minuuttia. Jos kyseessä on yhteisesitys klubilla muiden kanssa, aikaa on yleensä noin 10–15 minuuttia.
Tähänastiseksi huippukeikakseen Patronen nimeää Naurun tasapainon karsintakeikan Kuopiossa helmikuussa.
– Se oli jotenkin alusta lähtien omissa käsissä. Itse olen aika kriittinen. Muutama sellainen keikka on ollut, joista voi itselleen antaa kiitettävän.
ei sovi roisi alapäähuumori.”
Taiteilijalla on aina esikuvia tai kollegoja, joiden työtä arvostaa. Patronen luettelee heti muutamia.
– Andre Wickström on ehdoton suosikkini, Teemu Vesterinen toinen. Sami Hedberg on taas erityylinen, mutta erinomainen. Kansainväliseltä puolelta nousee esiin amerikkalainen Bill Burr, joka on esillä vähän joka paikassa, Netflixissä ja YouTubessa. Vähemmän tunnettu on Jim Jeffries, provosoiva ja USA:n aselakeja arvosteleva taiteilija.
Perhe: vaimo, 12- ja 9-vuotiaat lapset ja koira.
Ammatti: Merivartija.
Harrastukset: Kuntoilu. Soittaminen bändissä jäänyt, aika menee lasten kuskaamisessa harrastuksiin.
Tavoite: vakiinnuttaa itsensä Suomen komiikkarintamalla.
Matti Patrosen tie stand up -lavalle lähti saunaillasta. Sen jälkeen ura on mennyt vauhdilla eteenpäin.– Kyllä voidaan sanoa, että oululainen stand up on nyt kovassa nosteessa. Olen itsekin ihmetellyt, mistä se mahtaa johtua, viimevuotisen Naurun tasapaino -televisiokisan voittanut Iikka Kivi sanoo.
Stand up -koomikoiden yhteinen Oulun Komediapatteri tekee keikkoja Oulun lisäksi myös lähialueilla – ja kaikkialla yleisömäärät ovat kasvussa.
– Kai tämä on sellainen urbaani laji, joka sopii hyvin Ouluun: kaikki tykkäävät nauraa, ja tämä on siihen hyvä mahdollisuus. Televisiossa ei nykyään ole montakaan hyvää sketsiohjelmaa, joten ihmiset alkavat oppia tulemaan katsomaan stand upia, Kivi arvelee.
Naurun tasapainossa koomikot joutuivat tiukkoihin paikkoihin erilaisten yleisöjen edessä. Iikka Kivi muistaa kaksi pahinta.
– No kyllä kirkkoherranviraston henkilökunnan edessä piti vähän miettiä, että millainenhan huumorintaju tällä sakilla on, sentään aika herkkä alue. Esiintyminen jännitti, mutta minulta meni hyvin – ottivat hienosti vastaan. Toinen haastava oli adhd-ihmisten ilta, Kivi muistelee.
Artikkelin lähde Kaleva