Artikkelin lähde Kaleva
Viirret muutti Ouluun 1955 opiskelemaan Teknilliseen kouluun ja valmistui 1958. Hän avioitui Kirstin kanssa 1959 ja he saivat kolme lasta. Perhe asui Kastellissa. Vuodesta 1962 Viirret toimi Oulun kaupungin vastaavana satamarakennusmestarina varhaiseläkkeeseen asti 1989.
Viirret oli kiinnostunut historiasta ja kulttuurista sekä luki ja kirjoitti paljon. Ensimmäinen juttu ilmestyi Liitto-lehdessä 1950. Artikkeleita on julkaistu mm. Kalevassa, Hiidenkivessä, Parnassossa ja Kaltiossa. Aluksi hän kirjoitti nimimerkeillä, kuten Siltavahti Oulu-lehdessä 1973 lähtien sekä Oculus ja Virus Pohjolan työssä 1976–1996. Siltavahti-nimimerkin hän paljasti vuonna 2004, kun ilmestyi kokoelma Oulua noutamassa.
Erityisen mielenkiinnon kohde nuoruudesta asti oli kirjailija Pentti Haanpää. Haanpää tuli entistä läheisemmäksi, kun Viirret sai 1990-luvun lopulla tehtäväksi kirjoittaa puhtaaksi Haanpään jäämistön muistiinpanoja ja muita tekstejä. Tähän hän paneutui intohimoisesti, ja tehty työ tallentui Piippolan Haanpää-museoon. Syntyi myös kirjoja ja lehtiartikkeleita.
Päiväkirjan, jonka Haanpää kirjoitti Kiinassa 1953, Viirret toimitti 2001 teokseksi Kiinalaiset jutut ja Kiinan-matkan päiväkirja. Jäämistön kirjeet muodostivat osan 2005 julkaistusta Kirjeet-teoksesta. Viirret kokosi eri lehtiin kirjoittamistaan artikkeleista kirjan Haanpään siivellä 2005. Näiden lisäksi hän julkaisi Avojalakasen akkunan, Oulun murteen sanakirjan 2002.
Eskoa on luonnehdittu muun muassa toimeliaaksi ja uteliaaksi. Aktiivisuus säilyi elämän loppuun asti. Kalenteri oli täynnä tulevia tapahtumia ja esitelmiä.
He olivat Kirstin kanssa jäsenenä useissa yhdistyksissä, kuten Merikoskikerhossa, Oulu-, Oulujoki- ja Historiaseurassa. Viirret kiittikin aina oululaista kulttuurielämää, joka piti mielen virkeänä ja josta sai aiheita lehtijuttuihin. Viirret valittiin Oulun Raatimaakariksi 2011.
Esko Viirret on saatettu haudanlepoon läheisten läsnä ollessa.
Artikkelin lähde Kaleva