Rehellisyydestä ei ole koskaan ollut haittaa

Nivalassa syntynyt Raimo Sailas on tyypillinen suurten ikäluokkien edustaja ja hyvinvointivaltion kasvatti.

Sailaksen mukaan apatia ja näivettyminen sekä totaalinen näköalattomuus leimaavat aikaamme.

70 vuotta

TAINA DAHLGREN

STT

Kaikkihan Raimo Sailaksen tuntevat, tai ainakin luulevat tuntevansa. Kaksi vuotta sitten eläkkeelle jäänyt valtiovarainministeriön valtiosihteeri muistetaan leikkauslistoista ja säästövaatimuksista.

– Nyt eläkkeellä ollessani ihan tuntemattomat ihmiset tulevat sanomaan, että kyllä sinun pitäisi mennä takaisin töihin, Sailas kertoo.

Nivalassa Pohjois-Pohjanmaalla kasvanut Sailas on malliesimerkki säätykierrosta. Hän on syntymäkuukautta myöten tyypillinen suurten ikäluokkien edustaja ja hyvinvointivaltion kasvatti.

Oppikoulu tuli Nivalaan vasta 1950-luvun puolivälissä, kotona ei ollut vesijohtoa tai viemäriä eikä tässä ollut mitään poikkeuksellista. Lapsia oli elossa kuusi. Työmiesisä teki raskaita pätkätöitä.

Seutu oli maalaisliitto-keskustan, lestadiolaisten ja körttiläisten valta-aluetta, mutta Sailaksen isä oli demari, kunnanvaltuutettu.

– Jos hyvinvointivaltiokehitystä ei Suomessa olisi ollut, en olisi tässä asemassa.

Ura valtionhallinnossa alkoi 1970-luvun alussa. Hiljakseen Sailas eteni apulaisaktuaarista kansliapäälliköksi. Hän on nähnyt läheltä hallitusten toiminnan yli neljänkymmenen vuoden ajan.

Surkeuden huippua edustavat Sailaksen mielestä viime vaalikauden Jyrki Kataisen (kok.) ja Aleksander Stubbin (kok.) hallitukset sekä Martti Miettusen (kesk.) hätätilahallitus 1975–1976.

Korkeimman arvosanan saavat Kalevi Sorsan (sd.) II hallitus 1977–1979 sekä Paavo Lipposen (sd.) ja Esko Ahon (kesk.) hallitukset 1990-luvulla.

Sorsan hallitus muistetaan elvytyshallituksena, joka sai talouden kasvamaan ja onnistui yli yleisten odotusten.

– Se sai nuoren miehen ajattelemaan, että talouspolitiikalla on merkitystä.

Monet väittävät nykyään, että virkamiehet päättävät asioista poliitikkojen puolesta. Ei se Sailaksen mukaan niin mene.

Virkamiesten matkalaskujen hyväksyminen kuului hänelle, mutta muut päätökset tekivät ministerit tai valtioneuvosto.

Poliitikoilla ei ole Sailaksen mielestä enää tavoitteita. Aina vain vastustetaan jotain.

– Broileri-ilmiö ja leipäpappi-ilmiö ovat aika vahvoja, eletään gallupien mukaan. Sitten on edelleen epälojaalisuusilmiö.

Sailas mainitsee esimerkkinä Ahon hallituksen, jonka sisällä oli voimia, jotka monta kertaa yrittivät kaataa hallituksen.

Sailaskin on yrittänyt miettiä sitä, miksi meillä menee nyt erityisen huonosti.

– Apatia ja näivettyminen, totaalinen näköalattomuus leimaavat aikaamme. Mistä se johtuu, sitä on vaikea tajuta. Tilanne on siksi hankalampi kuin 1990-luvulla.

Sailas on aina uskaltanut kertoa mielipiteensä, eikä se ole kuulunut tapoihin.

– Se on jonkinmoista velvollisuudentuntoa, joka palautuu lapsuuden kokemuksiin. Kun on elämä tuonut mahdollisuuden, että voi pyrkiä vaikuttamaan kansakunnan etuun ja erityisesti heikommassa asemassa olevien etuun, se edellyttää, että koettaa olla rehellinen. Siitä ei ole koskaan ollut mitään haittaa.

Toistakymmentä vuotta sitten Sailas arvosteli subjektiivista päivähoito-oikeutta. Kannustuspuheenvuoroja tuli erityisen paljon väärinkäytöksiä näkeviltä lastentarhanopettajilta.

– Hyvinvointivaltion sisäänrakennettu ongelma on, että se synnyttää ajattelutapaa, että jonkun, kunnan tai valtion, pitää järjestää asiat. Oma vastuu kaventuu liian ohueksi. Hyvinvointivaltion paradoksi on, että se onnistuu ikään kuin liian hyvin.

Fakta

Raimo Sailas

Ministeri.

Syntynyt 13.9.1945 Nivalassa.

Valtiotieteiden kandidaatti 1971 (Helsingin yliopisto).

Työura alkoi Tilastollisessa päätoimistossa apulaisaktuaarina 1970.

Valtiovarainministeriön palvelukseen 1971 vanhemmaksi suunnittelijaksi, budjettineuvos 1977–1985, sivuhyppy Kehitysaluerahasto Oy:n varatoimitusjohtajaksi 1984–1985, paluu ministeriöön tulo- ja menoarvo-osaston apulaispäälliköksi 1985, budjettipäällikkö 1987–1995, valtioneuvoston kanslian valtiosihteeri 1995, valtiovarainministeriön valtiosihteeri, kansliapäällikkö 1995–2013.

Suomen Kotiseutuliiton hallituksen vpj 1992–.

Anders Chydenius -säätiön hallituksen jäsen 2002–.

Kotimaisten kielten neuvottelukunnan jäsen 2010–.

Syöpäsäätiön hallituksen jäsen 2013–.

Sai ministerin arvonimen 2014.

Naimisissa.

Ei juhli merkkipäivää.

”Nyt eläkkeellä
ollessani ihan tuntemattomat ihmiset tulevat sanomaan, että kyllä sinun pitäisi mennä takaisin töihin.”

Raimo Sailas

– 1980-luvun loppu on

ainoita aikoja, jolloin hyvin

kiihkeästi ryhdyttiin vastustamaan ja moittimaan, jos sanoi,

että pitäisi harrastaa vähän

pidättyvämpää politiikkaa.

Muulloin on aina voinut puhua

leikkauksista ilman, että ihmiset kiihtyvät, Raimo Sailas muistaa.