Pyörätuolilla ja mielessäänkin voi tanssia

Esteettömän tanssin koko illan teokset ovat harvinaisia.
Oululaisen Esteetön ry:n Elossa peilaa vuodenajat ihmiselämään.

– Tämä on tosi hauskaa. Tykkään esiintyä ja olla toisessa roolissa, harrastaja Miia Hirsikangas-Haataja kehuu. Liike on lääkettä.

Eeva Kauppinen

Esteettömän tanssin koko illan teoksia ei Suomessa nähdä joka syksy. Oulussa saa tulevana viikonloppuna ensi-iltansa Esteetön ry:n uutuus Elossa, jossa on näyttämöllä yksi muusikko ja 11 tanssijaa.

Harjoituksissa Valveella porukalla oli tosi kivaa. Pyörätuolitanssijoiden ja pystytanssijoiden yhteispeli näytti harjaantuneelta.

Annetut ohjeet ovat kuin ehdotuksia.

– Sytytetään kaveri liikkeeseen koskettamalla, tanssitaiteilija Henna Hanhineva, toinen Elossa-teoksen ohjaaja-koreografeista sanoo.

– Voi vain hipaista tai olla kontaktissa koko ajan.

Improvisaatio herkistää toisten läsnäololle lavalla ja saa mielikuvituksen liikkeelle.

– Mielessäänkin voi tanssia, esiintyjä ja Esteetön ry:n puheenjohtaja Merja Männikkö muistuttaa.

– Tämä on jo toinen kerta, kun olen mukana isommassa esteettömässä tanssituotannossa. Henna, minä ja Ulla Kurvinen tanssimme teoksessa Tarinoita sydämen muistista, harrastaja Miia Hirsikangas-Haataja kertoo.

Tarinoita sydämen muistista (2012) oli tanssiteos kolmelle tanssijalle ja kolmelle pyörätuolille.

– Tämä on tosi hauskaa. Tykkään esiintyä ja olla toisessa roolissa. Liike tulee mielikuvituksen ja mielikuvien kautta. Pyörätuoli on rytmissä sen liikkeen jatke.

Samaa mieltä on Janne Oikarinen. Hänen mottonsa on: Liike on lääkettä.

Hirsikangas-Haataja kertoo tulleensa esteettömään tanssiin butotuntien ansiosta.

– Sieltä tuli inspiraatiota soveltaa ja improvisoida. Esimerkiksi Kazuo Ono, toinen buton kehittäjistä, tanssi vielä satavuotiaanakin, vaikka hänellä eivät enää liikkuneet kuin kädet ja kasvot.

Pienoisteos Kurkiaura, osa Elossa-kokonaisuudesta, nähtiin maistiaisina Tanssin päivän gaalassa Teatterikuopalla huhtikuussa.

– Kurjet ovat viisaita lintuja. Aina ei ole yksi sama kärjessä. Meillä ihmisillä on paljon oppimista luonnosta, Merja Männikkö toteaa.

Männikkö halusi tuoda prosessiin mukaan teologin ja eetikon Martti Lindqvistin ajatuksia kirjasta Ole hyvä.

– Lindqvist puhuu kriittisestä kysymyksestä, oletko oikeasti elossa vai vain muistuma itsestäsi. Se on kysymys itselle, Männikkö kertoo.

– Luonnossa tapahtuvia asioita voi peilata ihmiselämään. Kun syksy ja talvi ovat päällekkäin, siinä on välitila, joka on luomisprosessissa tärkeä kohta.

Toinen innoke koko illan teokselle oli tanssinopettaja Päivi Mettovaaran pienoiskoreografia Syksyn lehdet.

– Sieltä lähti viriämään ajatus, että tässä olisi potentiaalia lähteä rakentamaan jotakin suurempaa, Henna Hanhineva kertoo.

Vetovastuussa ovat olleet Henna Hanhineva, Päivi Mettovaara ja artenomi Minna Oikarinen.

Kolmikon mielestä koko illan teos edistää esteettömän tanssin asiaa.

– Ehdottomasti. Yleisön kommentit Teatterikuopalla kertoivat hyvin siitä, miten esitys vaikuttaa. Reaktio oli tosi lämmin: Oo, äiti katso! Se tulee tuollaisilla pyörillä.

Lisää verkossa
Katso kuvagalleria kaleva.fi

FAKTA