Artikkelin lähde Kaleva
Päivi Alasuutari, tekstit
Jarmo Kontiainen, kuvatAurinko paistaa lämpimästi Marjatta Viion suojaisaan kesäparatiisiin Karjasillan Raatteentiellä. Viion piha on mahtava hyötypuutarha. Sieltä saa talven perunat, porkkanat, punajuuret, marjat mehuihin, omenat, yrtit. Kasvihuone tuottaa tomaatteja. Pihan perällä kompostin lähettyvillä kasvaa krassien seassa kurpitsaa.
Kun tutustuu siihen, mitä vuoden 2015 puutarhatrendeistä sanotaan, Marjatta Viio on puutarhoineen trendin harjalla. Nyt on vallalla luonnollisuus ja ekologisuus, omalla pihalla kasvatettu ruoka.
Samat arvot, hieman eri sanoin ilmaistuina, löytyvät jälleenrakennusajan pihasuunnittelun ihanteista silloin, kun funktionalismi oli vallitseva arkkitehtuurisuuntaus. Perinteinen karjasiltalaispiha oli jaettu kolmeen osaan, etupuutarhaan, nurmetettuun oleskelupihaan ja hyötypuutarhaan.
Viion piha on karjasiltalaispiha alkuperäisessä tehtävässään. Kun alue rakennettiin sodan jälkeen, oli pula kaikesta ja kotitarveviljely arvossaan. Karjasillalla sitä oli helppo toteuttaa, olihan alue vanhaa peltomaata.
Viion perhe muutti Raatteentielle 27 vuotta sitten. Edellisen omistajan aikaan piha oli enemmän nurmikolla. Marjatta Viio palautti sille kotitarveviljelyn.
– Kun mies kunnosti taloa, minä käänsin ensin pöydän kokoisen alueen kasvimaaksi.
Viljelystensä keskellä Marjatta Viio korostaa, ettei heidän pihansa ole viimeisen päälle hoidettu vaan rehevä. Siellä saavat kaikki kukat kukkia. Mies varjelee voikukkia ja Marjatta Viio komeita horsmia.
Viion kotipuutarhassa tuholaiset torjutaan luonnonmukaisin keinoin. Lannoitus hoituu kompostimullalla, kanankakalla ja hevosenlannalla. Porkkanapenkissä kasvaa samettiruusu torjumassa kirvoja. Apuna käytetään rasvatonta maitoa, tolua ja mäntynestesaippuaa. Porkkanakemppi pysyy loitolla, kun penkit suojaa verkolla heinäkuun puoleen väliin.
Villinä ja rehevänä puutarha on juuri sellainen kuin hän haluaakin.
– Kyllä me usein isännän kanssa istutaan tuossa puutarhapöydän ääressä ja sanotaan, että tämä on meidän paratiisi, keskellä kaupunkia.
Maisema-arkkitehti Mirjam Larinkari teki aikoinaan diplomityönsä jälleenrakennuskauden kotipuutarhoista Suomessa. Millaisia kotipuutarhoja pientaloalueille eri aikakausina on syntynyt, liittyy Larinkarin mukaan kiinteästi kunkin aikakauden yleisiin ihanteisiin. Puutarhojen trendit ovat seurailleet arkkitehtuurin eri tyylisuuntia.
Ajatus puutarhakaupungista, ison kaupungin ympärille sijoittuvista vehreistä pientaloalueista, syntyi kaupunki- ja aluesuunnittelussa 1800- ja 1900- lukujen vaihteessa.
Helsingin 1920-luvulla rakennettu Puu-Käpylä on puutarhakaupunkiaatteen tunnettu esimerkki Suomessa. Pientalo- ja omakotiasuminen löivät itsensä voimakkaasti läpi sotien jälkeen, jälleenrakennuskaudella. Karjasilta on asuinalueena jälleenrakennuskauden mallikas edustaja.
Ajan ihanteet ja sodan jälkeinen pula kaikesta johtivat siihen, että pihat olivat varsin vaatimattomia.
– Käytettiin materiaaleja, joita oli. Tärkein oli kasvillisuus. Puutarhakirjallisuudessa ja ammattilaisten kirjoituksissa painotettiin, että hyödynnetään tontin luontaisia lähtökohtia.
Parin korttelin päässä Viion puutarhasta, Hiirosentiellä, Emmi Kaivanto on kokeillut puutarhansa rajoja jo viitisentoista vuotta.
– Kun muutimme tähän, piha kasvoi miehen korkuista horsmaa.
Vuosien varrella on uudistettu kaikki nurmialueet ja kukkapenkit, istutettu hedelmäpuut, rakennettu kulkuväylät ja kivetykset. Maaperä on osoittautunut yllättävän vaativaksi, ja kasveja onkin siirretty monet kerrat paikasta toiseen. Lähistön suurten koivujen takia pihassa on myös paljon varjoisia alueita.
Satoa puutarha on vuosien varrella kuitenkin tuottanut. Omenoita, karviaisia, punaviinimarjaa, mansikkaa, yrttejä, sipulia, porkkanoita.
– Olen halunnut tehdä pihan, jossa on erilaisia näkymiä, ettei kaikki paljastu yhdellä silmäyksellä, kun pihaan astuu, Emmi Kaivanto kuvailee.
Larinkari arvioi, että pihasuunnittelussa tietyt periaatteet pysyvät aina voimissaan, kuten paikan merkitys. Oli tyyli mikä tahansa, pihan kasvuolosuhteet pitää aina muistaa.
– Puutarhaa tehdään aina keinotekoisesti, vähintään ohjataan luontoa johonkin suuntaan. Paras ja edullisin vaihtoehto on, että huomioidaan annettu lähtökohta. Se trendi ei toivottavasti ikinä väisty puutarhasuunnittelussa.
– Kun esimerkiksi Karjasillan asemakaavan muutosta tehdään, pitää keskustella myös siitä, mitkä asiat puutarhamaisessa, vehreässä kaupunginosassa tekevät sen arvokkuuden. Mielestäni se, että katunäkymät säilyvät vehreinä, on pensasaitaa ja puita, ympäristöön ja aikakauden tyyliin sopivaa piharakentamista, ovat tärkeä osa miljöötä. Vaikka kaikki rakennukset säilyisivät tai ennallistettaisiin alkuperäiseen asuun, mutta pihoja uudistettaisiin kovasti, kokonaisuus muuttuisi radikaalisti.
Artikkelin lähde Kaleva