Artikkelin lähde Kaleva
Sitä ylläpitävä seura on Suomen Metsästäjäliiton suurin jäsenyhdistys.
Susanna KemppainenKempeleen ampumaradalla arkisena syysaamuna vallitseva hiljaisuus on rikkoontumassa.
Sen maalitauluihin ryhdytään
pian ampumaan laukauksia, kun parisen vuotta suljettuna ollut rata avataan jälleen yleisölle.
– Vihdoinkin alkaa olla valmista, rataa ylläpitävän Kempeleen Metsästys- ja Kennelyhdistyksen sihteeri Henri Kinnunen iloitsee.
Ampumarata on kokenut perinpohjaisen myllerryksen. Penkat eli maa-aines, johon maalitauluihin osuvien luotien jäämät ja taulujen ohi menevät laukaukset osuvat, on kaivettu paikoiltaan 30 senttimetrin syvyydeltä.
Tilalle on tuotu puhdasta maa-ainesta, josta on koottu uudet penkat. Niiden alle on asennettu bentoniittimattoa, joka ohjaa niin sanotut hule- ja vajovedet hallitusti pois pohjavesialueelta.
Sijainti pohjavesialueella ja yhä lähemmäs hivuttautunut asutus ovat syitä siihen, miksi Kempeleen rata jouduttiin sulkemaan. Sen toiminta ei enää vastannut tiukentuneita ympäristövaatimuksia, joten se pistettiin remonttiin.
Puhdistusta odottavissa penkoissa on jäämiä hauleista ja luodeista. Niistä voi vapautua hule- ja vajovesiin haitallisia metalleja, jotka voivat kulkeutua veden mukana syvemmälle pohja-
vesiin.
Vaikka seuran säännöllisesti ottamissa vesinäytteissä ei ole ollut poikkeavuuksia, piti rata sulkea tilapäisesti. Oulun seudun ympäristötoimen ympäristötarkastajan Matti Tynjälän mukaan jo pelkästään se, että riski pohjaveden laadun vaarantumisesta on olemassa, riittää perusteeksi toimenpiteiden vaatimiselle.
– Myös me haluamme turvata pohjavesien säilymisen, sihteeri sanoo.
Maa-ainesruljanssin lisäksi ampumaradan ympärille on rakennettu aita, jossa on lukollinen portti. Sinne on hankittu valvontakameroita ja melutasomittauksia on tehty.
Jatkossa radalla ei enää ammuta haulikkoammunnassa lyijyhauleilla vaan siellä siirrytään käyttämään teräshauleja.
Ympäristötoimi käy vielä radalla tarkastamassa tehdyt muutokset ennen kuin ampuminen saadaan jälleen aloittaa, Kinnusen arvion mukaan lokakuun alussa.
– Harmi, ettei avajaisia päästy viettämään ennen hirvenmetsästyskauden avajaisia. Olisi ollut hyvä, että olisi ehtinyt käydä harjoittelemassa ammuntaa ennen jahtia, Kinnunen sanoo.
Kinnusen lisäksi sadat seuralaiset ovat odottaneet radan avaamista malttamattomana. Kempeleen Metsästys- ja Kennelyhdistys on Suomen Metsästäjäliiton suurin jäsenyhdistys, jossa on yli 1 300 jäsentä.
Sen ampujat ovat joutuneet turvautumaan muihin lähiseudun ampumaratoihin oman harjoittelupaikan remontin aikana.
– Oma ampumarata on tärkeä etenkin nuorille ja aloitteleville metsästäjille, jotka vasta opettelevat turvallista aseen käsittelyä.
Arviolta noin 30 000 euroa maksavaan uudistukseen on saatu taloudellista tukea yhteistyökumppaneilta, kuten yrityksiltä. Myös seuran jäsenten jäsenmaksuja on käytetty remonttiin.
Kinnunen muistuttaa, että jäsenmaksut ovat seuran ainoa tulonlähde. Niillä pidetään yllä seuran tarpeita, kuten ampumarataa ja metsästysalueita.
– Liian moni seuralainen luulee, että jäsenmaksu pitää maksaa vain silloin, jos metsästää.
Ketolanperällä sijaitsevalla, valmistumaisillaan olevalla ampumaradalla on pienoiskiväärirata, pistoolirata, haulikkorata, skeetrata, trap-rata, kiväärirata ja mahdollisuus harjoitella jousiammuntaa, luettelee Henri Kinnunen. Ennen ampumaradan avajaisia siellä järjestetään talkoot, jossa petrataan esimerkiksi ränsistyneitä ammuntapaikkoja. Henri Kinnusen mukaan talkoisiin toivotaan mahdollisimman laajaa osanottoa.Kovimmat muutospaineet ovat kohdistuneet pohjavesialueella sijaitseviin ratoihin, kertoo Oulun seudun ympäristötoimen ympäristötarkastaja Matti Tynjälä. Ratoja ylläpitävät seurat ovat esimerkiksi putsanneet ratojen takana olevia maapenkkoja luodeista ja rakentaneet maavallien alle järjestelmiä, joilla vesi saadaan hallitusti kerättyä alueelta.
Osa ampumaradoista on ollut suljettuna joko tilapäisesti tai pysyvästi. Esimerkiksi Lumijoen Hirvasniemen ja Kellon Kalimenkylän radat on Tynjälän mukaan lakkautettu.
Oulunsalossa puolestaan suljettuna ollut rata sai jälleen ympäristöluvan siirryttyään korvaaviin materiaaleihin haulikkoammunnassa. Lyijyhaulien sijaan Oulunsalossa käytetään nykyisin teräshauleja ja ekokiekkoja. Myös Hailuodon ampumaradalla on siirrytty haitattomiin materiaaleihin haulikkoammunnassa.
Suomessa on tällä haava noin 650 toimivaa ampumarataa. Valtakunnallisten ampuma- ja metsästysjärjestöjen muodostaman Suomen ampumaharrastusfoorumin ympäristöryhmän puheenjohtajan Markku Lainevirran mukaan ympäristöuudistuksia tehdään vuosittain useilla radoilla.
– Asutus hivuttautuu yhä lähemmäs ampumaratoja. Haasteita on esimerkiksi melutason kanssa.
Lainevirran mukaan meluhaittaa voidaan alentaa vaikkapa rakentamalla lisää meluvalleja, rajoittamalla ampuma-aikoja ja erilaisin ampumakatosrakentein.
Artikkelin lähde Kaleva