Oulu pysyi aina mukana

Markus Heikkinen, 36, palaa tuttuun kaupunkiin – tällä kertaa lopullisesti. Entinen maajoukkuepelaaja on tehnyt AC Oulun kanssa kolmen vuoden sopimuksen kausiksi 2016–2018.

Hän lähti maailmalle lähes kaksi vuosikymmentä sitten. ”Oulu on aina tuntunut paikalta, johon palata”, Heikkinen sanoo.

Jalkapallo

Kai Nevala

Oulu

Poika lähti Höyhtyän Allitien kerrostalosta tammikuun pakkasissa vuonna 1997. Sulloi omaisuutensa kahteen urheilukassiin, nosti ne yöjunan hyttiin ja matkusti maailmalle.

Tai ainakin ensin Turkuun asti.

Siellä Markus Heikkinen, silloin 18-vuotias nuorukainen, ilmoittautui TPS:n liigajoukkueen mukaan. Hän sai ensimmäiset kaksi viikkoa aikaa asua Humalistonkadulla hotellissa, mutta siinä ajassa piti löytää seuran budjettiin sopiva vuokra-asunto.

Niin nuori herra Heikkinen kaivoi Turun Sanomat esiin, alleviivasi asuntoilmoituksia ja juoksi harjoitusten välillä etsimässä kartta kädessä kortteeria.

Pieni yksiö löytyi ’täl puol jokke’ eli melko läheltä Kupittaan kenttiä.

Kaikki piti hoitaa omin voimin.

Näin poika oli itsenäisenä maailmalla.

Liki kaksi vuosikymmentä myöhemmin Heikkinen seisoo Kalevan katolla Lekatiellä ja tähyää Allitien suuntaan. Tuttu talo jää syksyn väriä hiljalleen saavan puuston varjoon, eivätkä näkymät kaupungin suuntaankaan ole samanlaiset kuin ennen.

Oulu on muuttunut mutta niin on Heikkinenkin.

Hän täyttää kohta 37 vuotta, on pelannut ammatikseen jalkapalloa kaikki nämä kaudet ja edustanut Suomen A-maajoukkuetta 61 kertaa.

Ympyrä alkaa vihdoin sulkeutua. Keskiviikkona julkaistiin Heikkisen ja AC Oulun välinen kolmen vuoden sopimus, joka kattaa kaudet 2016–2018.

Sitä ennen luunkova toppari yrittää vielä voittaa HJK:n riveissä Suomen mestaruuden.

Perhe on jo muuttanut Knuutilankankaalle ja aloittanut arkensa. Kohta koti on pysyvästi Oulussa.

– Vaimo tosin epäilee, etten enää osaa olla paikoillaan. Mutta ajatus siitä, ettei ikinä tarvitsisi muuttaa, tuntuu hienolta, Heikkinen sanoo.

Todellakin: hän on koko elämänsä muuttanut paikasta toiseen, syntymämaa on Ruotsi. Siitä alkoi liike: Salo, Jyväskylä, Oulu, Turku, Anjalankoski ja Helsinki. Englanti, Skotlanti, Englanti, Itävalta ja Norja. Viimeisimpinä Tampere ja Helsinki.

Kuusi vuotta on pisin aika yhdessä paikassa. Onko hän juureton?

– Oulu on aina tuntunut paikalta, johon palata. Se on ollut koko elämäni jossakin asemassa. Silloin, kun en asunut täällä, kävimme paljon sukulaisten luona.

Heikkinen muutti Ouluun 13-vuotiaana Jyväskylästä. Sen jälkeen hänen jokavuotinen kiinnekohtansa on ollut pohjoisessa.

– Tänne oli helppo tulla ja ystävystyä. Oululaiset olivat aika leppoisia. Ei se ollut kotiinpaluu, mutta kuitenkin aika turvallinen ajatus muuttaa Ouluun.

Silloinen hyökkäyspään juniori ehti muutamassa vuodessa kantaa OLS:n, OTP:n ja OPS:n pelipaitaa. Tavoitteet olivat kovat, mutta niin oli myös halu tehdä sen eteen töitä.

– Olin aivan ihmeissäni tuosta Ouluhallista. Sinne sai mennä ihan mihin aikaan tahansa, kun jostain löysi vähän tilaa. Ei Jyväskylässä ollut siihen aikaan mitään talviharjoittelumahdollisuuksia.

Miten hän nyt näkee oman oululaisuutensa?

– Oululaisuus... ehkä minussa on leppoisa puoli, mutta myös se piikikkyys, mikä täältä löytyy. 11 vuotta ulkomailla muuttivat ihmistä jonkin verran. Se on karumpi maailma, eikä siellä pelkällä leppoisuudella pärjää. Piti olla enemmän piikikkyyttä.

Ammattilaiselämä ei ole aina kaunista.

Jos Heikkinen pelaa sopimuksensa loppuun saakka, on hän sen päätteeksi nelikymppinen. Valmennusura kiinnostaa, mutta toistaiseksi pelaaminen on yhä olennainen osa elämää.

– Jos pelaaminen tuntuu edelleen kivalta ja se on fyysisesti mahdollista, miksi lopettaa? En ole vielä pohtinut sitä asiaa.

Oululainen on ollut kahden kauden ajan liigan eliittitoppari. AC Oulu saattaa pelata ensi kaudella Ykkösessä, mutta se ei poista Heikkisen haavetta.

– Totta kai olisi hienoa pelata oululaisessa joukkueessa korkeimmalla tasolla.

Nuorukaisena hän istui vanhan Raatin penkeillä ja katsoi innosta pinkeänä FC Oulun liigapelejä.

– Mietin, että joskus olen itsekin tuolla, Heikkinen muistaa ja saa kasvoilleen tutun virneen:

– Mutta se taitaa olla mahdottomuus. FC Oulu ei taida tulla takaisin.

AC Oulu sen sijaan on olemassa ja Heikkinen astuu sen palvelukseen 1. tammikuuta 2016.

– Oulu on kotini niin paljon kuin minulla voi koti jossain olla.