Maikki sanoo sen kukkasin

Maikki Kiviharju innostui Hollannin
mallista, jossa sallitaan kaikkien kukkien kukkia kaikkialla. Hän perusti joutomaalle Heikinkadun varteen – siis aivan Oulun
keskustaan –kukkapenkin.

Elina Ursin, teksti
Pekka Peura, kuvat

Maikki Kiviharju-Wiebenga tietää, kuinka vähällä vaivannäöllä Oulun keskustan kivisydämiseen kaupunkiin saadaan väriä ja iloa asukkaille ja ohikulkijoille.

Neljän vuoden ajan Kiviharju-Wiebenga on lupaa kysymättä muokannut Heikinkadun varrella jalkakäytävän reunassa olevasta parin metrin pituisesta joutilaasta maatilkkusta kukkapenkin. Keväällä hän vaihtaa kukkapenkkiin uuden mullan ja istuttaa siemeniä: ruiskukkaa, päivänkakkaraa, krasseja ja kehäkukkia.

Ennen maan muokkausta joutomaata koristivat tupakantumpit, rikkaruoho ja roskat.

– Käänsin maan ja investoin kukkapenkkiin kymmenen euroa. Tämä ei ole kallista hommaa.

Malli kukkien viljelyyn siellä sun täällä sai alkunsa Hollannista. Aiemmassa kodissaan Amsterdamissa Kiviharju-Wiebenga hoiti omaa puutarhaa ja rakasti kukkien kasvattamista.

– Jos Amsterdamissa yksikään kivi on jalkakäytävästä irti, ei mene kauan, kun joku kylvää tai istuttaa paikkaan kukan. Tapa on iskostunut kansanluonteeseen.

Suorasanainen Kiviharju-Wiebenga on sitä mieltä, ettei kaikelle tekemiselle, varsinkaan kukkien kasvattamiselle tyhjillä tonteilla tai joutomailla, tarvitse kysyä lupaa kaupungin virkamieskoneistolta.

– Oulussa kysyttäisiin vielä, että hei, enhän saisi tehdä sitä tai tätä. Minä en ole vaivannut ketään kysymällä lupaa kukkien kasvattamiselle. Miksi pitäisi, jos tekee jotain kaunista. Varsinkin, kun työn tekee ja maksaa itse. Joskus voi olla iloisesti anarkisti.

Oulun kaupunkikeskusta on Kiviharju-Wiebengan mielestä Euroopan rumimpia.

– Kaupunkikeskusta tarvitsee jokaisen mahdollisen piristyksen. Kukkien kasvattaminen on vastapaino rumuudelle ja esteettinen elämys. Se on on myös vastalause sotketuille seinille, tuhruisille graffiteille, yhteisen omaisuuden rikkomiselle ja tuhoamiselle sekä tyhjien tonttien sotkemiselle.

Kiviharju-Wiebenga muistaa muutaman vuoden takaisen hollantilaisen tutkimuksen aiheesta.

Rähjäisessä osassa Rotterdamia oli tyhjiä tontteja, joille kaupunkilaiset kuskasivat omia jätteitä ja heittivät ohi kulkiessaan huoletta roskia. Kaupunki tuskastui, koska siivoaminen ja puhtaanapito kävi kalliiksi.

– Kaupunki istutti kukkasipuleita ja muita kukkia tyhjille tonteille. Roskaaminen loppui 90-prosenttisesti. Ihmisissä on onneksi estetiikkaan liittyvä herkkyys: kauneutta ei tuhota.

– Minä olen kokenut saman. Tupakantumppeja ei ole kukkapenkissäni näkynyt.

Esimerkillään Kiviharju-Wiebenga haluaa kannustaa oululaisia kansalaistottelemattomuuteen ja kasvattamaan kukkia tyhjillä maatilkuilla ja taloyhtiöiden pihoilla.

– Oulussa on vaikka millä mitalla surkeaa pohjoisen ruohoa kasvavia maaplänttejä. Miksi asukkaat eivät ota vaikka puolta neliömetriä maata, raavi siitä rikkaruohoja pois ja pane kukansiemeniä kasvamaan. Se herättää uskomattoman reaktion.

Spontaanit mummomafiat voisivat Kiviharju-Wiebengan mielestä ottaa asian omakseen.

– Meitä eläkkeellä olevia joutilaita naisia on vaikka millä mitalla, ja jokaisesta taloyhtiöstä löytyy varmasti yksi innokas kukkien kasvattaja. Kaupungilla ei ole aikaa, rahaa saati tahtoa kasvattaa kukkia siellä täällä. Yksi neliömetri tuottaa satoja kukkia.

”Joskus voi olla
iloisesti
anarkisti.”

Marjatta Kiviharju-Wiebenga

Heikinkadun asukas Ohikulkijat ovat kiitelleet Maikki Kiviharju-Wiebengan kukkapenkkiä. Mira Paaso ihasteli aamukävelyllä Maikki Kiviharju-Wiebengan kukkapenkkiä.



Creative Commons -lisenssi
Artikkelin lähde Kaleva