Artikkelin lähde Kaleva
Sävellystyöpajan tulos kuullaan
sunnuntaina Karjasillan kirkossa.
Pia Kaitasuo– Lähdetään sydämen lyönnillä!
Säveltäjä Juha Pisto kohottaa kätensä ja lyö ensimmäisen iskun alas. Kolmisenkymmentä Oulun ammattikorkeakoulun kanttoriopiskelijaa reagoi kumauttamalla rintaansa kaksi kertaa, kahdessa ryhmässä. Ja uudelleen.
– Rakkaus! äänet replikoivat muodostaen voimistuvan klusterin eli äänikimpun.
Pisto lyö harjoituksen poikki.
– Crescendo ei saa olla tuskainen ja aggressiivinen, hän neuvoo.
– Sen tulee laajeta lämpimänä kuten rakkaus.
Ollaan sävellystyöpajassa vaikka seistäänkin Karjasillan kirkon alttarilla. Tulos, joka on avaus Uuden musiikin lokakuu -tapahtumalle, on kuultavissa jumalanpalveluksessa tulevana sunnuntaina.
Pisto on viettänyt kolmisen viikkoa opiskelijoiden parissa osana Suomen Säveltäjät ry:n pedagogihanketta. Syntymässä on osittain improvisoitua liturgista musiikkia.
– Aikahan on aivan liian lyhyt tällaiseen, mutta silti olemme koettaneet ehtiä perehtyä luovan työn prosesseihin.
Opiskelijat on jaettu viiteen ryhmään, jolla on ollut materiaalinaan tekstiä Paavalin kirjeestä galatalaisille, kyseisen sunnuntain toinen lukukappale.
Harvalla on kokemusta säveltämisestä, monelle moderni ilmaisu on vierasta. Suurin osa opiskelijajoukosta on ihan uuden edessä, mikä opettajan on pitänyt huomioida.
– Ajattelin että Raamatun teksti voisi tuttuudessaan olla helpommin lähestyttävä. Materiaali on myös sellaista, jota he voisivat hyödyntää opinnoissaan edelleen. Nyt luotavan tekstimotetin tyyppistä musiikkia he tulevat valmistamaan työssään paljonkin.
Pisto luonnehtii työtapaa ”turvalliseksi improvisaatioksi”.
– Tehtävissä mietittiin muun
muassa miten omalla äänellä voi kuvata kun oksa naputtaa ikkunaan tai vesipisarat putoilevat räystäältä. Aivan loistavia versioita!
Nuoret ovat uskaltautuneet irtautumaan totutusta. Näin on opittu, miten löytää varmuutta itsestä ja luottamuksesta toiseen. Sekin tulee koetuksi, miten uusi teos elää ja kehittyy koko ajan.
– Saadaanko me lisätä siihen ilo-kohtaan sopraanossa jokin kirkas ääni? Se sopisi tähän, ykkössopraanosta kysytään.
Pisto nyökkää. Kuoro kokeilee kerran, toisenkin.
– Erittäin hyvä! Se saa nousta sieltä, Pisto kiittelee tulosta.
– Olen yrittänyt olla olematta jarruna. Ideat kestävät jos ne on tarkoitettu kestämään, Pisto kommentoi tilannetta myöhemmin.
Opiskelijat Teemu Suominen ja Juljaana Ruuska kiittelevät kuoronjohtoon kuuluvaa opintojaksoa nimenomaan ryhmätyöskentelyn opettajana.
Tämä on myös seikka, joka on projektissa yllättänyt Pistoa kaikkein eniten.
– Näiden nuorten valmiudet työskennellä yhdessä ovat olleet todella hämmästyttävät.
Myös omat ahaa-elämykset ovat olleet merkittäviä, opiskelijakaksikko todistelee.
– Tämä on ollut hienoa. Hirveän rentoa. Olen uskaltanut paljon ja parasta onkin ollut, kun on saanut heittäytyä. Se lähtee vaan! Ruuska kuvailee.
Ruuska ja Suominen näkisivät mieluusti tällaisen kurssin pysyvänä osana opintoja. Pisto komppaa.
– Tämä on ollut opintomatka minulle itsellenikin. Ryhmässä on noussut rohkeaa kritiikkiä. Ja valtavasti kysymyksiä. Ne ovatkin tärkeitä, eivät vastaukset.
Maanantaina sähköistetty sellisti valo- ja ääniefektein Valveella kello 19.
Tiistaina OAMK:n salissa Kotkantiellä kurkistuksia uuteen pohjoiseen oopperamusiikkiin kera
ruotsalaissopraano
Lisa Fornhammarin kello 19.
Keskiviikkona Tulindbergin salissa Jukka Ruohomäen oppilaat juhlivat eläköityvää guruaan kello 19.
Torstaina Oulu Sinfonia tarttuu Tüüriin, Ahoon ja Tötterströmiin kello 19.
Lauantaina Tulindbergin salissa paikallissäveltäjien esiinmarssia teemalla Näkemys ja elämys kello 15 alkaen: luvassa peräti kolme kantaesitystä.
Lisätietoja: www.lokakuu.fi.
Oulun ammattikorkeakoulun kanttoriopiskelijat ovat lähiviikkoina osallistuneet Karjasillan kirkon ensi sunnuntain jumalanpalveluksen musiikin säveltämiseen säveltäjä Juha Piston kaitselmuksessa. Yhdessä on opittu paitsi– En näe musiikin visualisointia ollenkaan huonona asiana. Muut efektit vain korostavat musiikin ominaisuuksia. Sähköistäminen tekee sellosta superinstrumentin, sen ilmaisukeinot laajenevat, Hohti selittää Le Spectacle -projektia.
Elektroakustinen musiikki on vain yksi tämän musiikin monitoimijan alueista. Oulun-visiittiä ennen Hohti on mukana Swan of Tuonela -teoksessa Hämeenlinnassa ja heti palattuaan hän kamarimusisoi Helsingissä klassisella trio-ohjelmistolla. Syksyyn mahtuu myös jazzin ja nykymusiikin yhdistelmä sekä Bachin soolosellosarjat.
Tätä usean genren kirjoa ei enää tarvitse selitellä, Hohti sanoo.
– Kyllä se herättää nykyään enemmän rispektiä kuin ihmetystä.
Oulun-konsertti on Le Spectacle -projektin ensi-ilta. Ohjelmassa on myös uutuus, Veli Kujalan Fluorescent Crescent – Coral Fantasy -teoksen kantaesitys.
– Kujalaa olen ihaillut jo pitkään. Pidän hänen teostensa virtuositeetista ja voimasta. Ja tietynlaisesta outoudesta! Se on mielenkiintoista, surrealistista outoutta. Kujalan musiikki vaatii esimerkiksi erikoisia viritysjärjestelmiä.
Ohjelmistoa Hohti luonnehtii sanomaltaan selkeiksi teoksiksi.
– Ja sisällöltään voimakkaiksi jos ne eivät äänellisesti sitä olekaan.
Hohdin mukaan tunnelma on rento ja lähestyy enemmän rock-klubia kuin konserttikonseptia. Esiintymispaikkakaan ei ole musiikkikeskuksella vaan Valveella.
Artikkelin lähde Kaleva