Kultatien keveät diivat

Opiskelija-asuntola antaa esimakua
tulevaisuuden Kaukovainiosta.

Kun tummapiirteistä lähiötä pyritään
kirkastamaan, saavat männyt kaatua
talojen tieltä.

Jussi Pesonen, teksti
Jukka Leinonen, kuvat

Kultatie 3. Tämä ei ole oikeaa Kaukovainiota.

Sellaista, jossa talot ovat punaisia tai valkoisia ja niissä on kolme tai seitsemän kerrosta. Ja jotka näyttävät vakavilta järkäleiltä ja joita autot ja männyt saartavat.

Kultatie 3 on ripaus siroja, koivujen kiertämiä ja hennoin käsin somistettuja kultahipiäisiä luhtitaloja. Kahta sisäpihaansa talot ympäröivät kuin sormukset.

Ne ovat kuin kaksi keveää diivaa – me olemme täällä erillään ja muita parempia.

Sisäpihaa hyväilee elokuun lempeä paahde, ja muutamat varpuset sirkuttavat virkeästi ympäriinsä lennellen.

Iitu Salmela muutti Kultatie 3:een heinäkuussa ja kertoo viihtyneensä rauhallisessa talossa hyvin.

– Ihanaa, kun syksy tulee ja koulu alkaa, hän sanoo.

Salmela hujauttaa pyörällä koululle hetkessä. Se sijaitsee ihan vieressä.

Hän opiskelee pianonsoittoa, ja toisen kerroksen yksiössä hänellä on valkoinen sähköpiano. Paljon Salmela ei ole vielä kehdannut soitella, ettei ahdistuttaisi naapureita. Kultatie 3:n omistaa Otokylä ry, joka vuokraa sen asuntoja Oulun ammattikorkeakoulun opiskelijoille.

– Jos aikoo ihan treenata treenata, niin se on oikeasti ärsyttävää kaikille, kun soittaa kahta ääntä tuhat kertaa uudestaan ja uudestaan.

Yksiön ranskalaiselta parvekkeelta avautuu näkymä kumpuavalle nurmelle. Täältä voisi laulaa aariaa.

Mutta kenelle?

Olemme Kaukovainiolla. Nurmen takaa Joutsentietä pitkin ajaa autoja neljällä kaistalla kumit erikoisvanteissa vinkuen ja basso pumputtaen.

Naapurirakennus on Teboil, joka on nykyään myös Rolls, Kotipizza sekä valintamyymälä. Mainosliput liehuvat ja terassilla tupruaa tupakka. Pimeällä asema loimottaa kolkkoa turvallisuutta Venäjän sinipunavalkoisilla värivaloillaan ja kapitalismilla.

Toinen naapuri on Kultatie 5, punainen tiilirivitalo. Salmela asuikin siellä monta vuotta, mutta yksin ollessa välillä pelotti. Joku porukka tuntui pitävän juhlia sekä arkena että lauantaina.

Lasiparvekkeinen ja paneelinen Kultatie 3 vihjaa tulevaisuuden Kaukovainiosta, jonka metsiin on piirretty nousevan monia moderneja kerrostaloja. Otokylä ry aikoo rakentaa 200 opiskelija-asuntoa Teboilin toiselle puolelle moottoritielle päin. 2020-luvulla raitiovaunun pitäisi surista tänne.

Kultatie 3:n vuosina 2008 ja 2009 valmistuneet kahdeksan luhtitaloa ovat Otokylä ry:n halutuimpia taloja. 144 asuntoa ovat kaikki varattuja ja lisää opiskelijoita jonottaa sisään.

Naapureitaan Salmela ei juuri ole nähnyt.

– Välillä kuuluu tämä ääni, hän sanoo ja kolauttaa keittiön kaapin kiinni.

Mitään muuta ei kuulu. Ehkä kaapin oven ääni vain värähtelee seinissä.

– Vai ovatko ne naapurit niin hiljaisia?

Keskiviikkona keskipäivällä Kultatie 3:n piha seisoo hiljaisena. Aurinko vain kiiltelee, kun asukkaat taitavat olla koulussa.

– Kesällä on yksi tai kaksi ihmistä joskus näkynyt parkkipaikalla. Mutta nyt on ollut muutamina päivinä peräkärryjä täällä. Nuoria, normaaleja ihmisiä sieltä on tullut, Salmela sanoo.

Pihojen pyörävarastoissa on tilaa sadoille pyörille.

– Aiemmin ei ollut kuin tuo punainen reuhka (lojuu lattialla telineen takana) ja tuo vihreä (kumi puhki). Nuo kolme pyörää ovat ainakin tulleet alta viikon sisään.

Ne näyttävätkin menevämmiltä, opiskelijamalleilta: tiepölyisiltä ja käytettäviltä.

Kerrosportaiden alla on kalteriovi, jonka kautta pääsee maan alle pimeään.

– Kerran olen käynyt täällä hiippailemassa aiemmin.

Vasemmalla aukeaa aukko, jonne ei näe eikä valo sinne syty. Puhelimen loisteessa kirkastuu, että betonissa on metrinen kolo kuin tyhjä luola – suunnitellun ja tarkoituksettoman näköinen.

Mutta edessä on taas ovi. Sen takana on valaistu käytävä, josta pääsee pesutupaan, saunaan ja lautaisiin häkkivarastoihin.

– Tästä ei tule tikkuja käteen. Muissa taloissa on aina ennen tullut, Salmela sanoo ja silittää varaston ovea.

Pesutupa humisee pehmeästi ja rivissä seisoo kolme terhakkaa pesukonetta. Narulta roikkuu vaaleanpunainen muumipyyhe.

Salmela ei pese täällä. Hänellä on oma kone.

– Saunaa voi kai jotenkin varata, mutta en jaksa yksin siellä lösöttää. Minulle saunominen on sosiaalinen tapahtuma.

Ulkona hymyilee kesä. Se syleilee vielä kerran lämpimästi kuin äiti – mutta pian jättää opiskelijat yksin syksyyn.

Silloin tulee pimeää. Kullanväriset lehdet litisevät pyöräillessä kimmeltävää asvalttia vasten. Vesi roiskuu lahkeisiin, ja sitten se jäätyy.

Fakta