Kivikylän oma metsä

Sairaala-alueena palvellut Tuiranpuisto on tuttu varsinkin koiranulkoiluttajille.

Vanhojen rakennusten ja mäntyjen
keskellä on miltei satumainen tunnelma.

Riitta Taulavuori, teksti
Jukka-Pekka, kuvat

Mittelspitz eli saksanpystykorva Riki, 8, nuuhkii tarkasti metsäpolun varren kasvillisuutta.

Aivan selvästi joku muukin on ollut tässä asialla.

– Olemme kiertäneet Rikin kanssa näitä polkuja kahdeksan vuoden ajan. Aamuisin ja iltaisin täällä on melkoiset koiranulkoiluttajien kokoontumisajot, kertoo arkkitehti Kristiina Strömmer.

Useita koiranulkoiluttajia – ja yksi kissan kanssa kulkeva – näyttää olevan liikkeellä myös tänä arkisena aamupäivänä. Ja pyyhälsikö joku tuolla pururadallakin?

Kolmisenkymmentä vuotta Oulun Koskitiellä asuneelle Strömmerille Tuiranpuisto on läheinen, eikä vain päivittäisten koiranulkoilutusten vuoksi.

Hän teki Oulun yliopiston arkkitehtiosastolle 1990-luvun puolivälissä diplomityön otsikolla Mitä virkaa vanhalle? Hän pohti siinä Tuiranpuiston ja sen rakennusten tulevaisuutta ja käyttömahdollisuuksia sekä selvitti alueen kulttuurihistoriallisia arvoja.

Alueelta oli noihin aikoihin siirretty muualle viimeisetkin rippeet aiemmista sairaalatoiminnoista.

Puistoalueen alun toistakymmentä, sairaalatoimintoihin tarkoitettua rakennusta on rakennettu vuosina 1898–1925.

Asemakaavassa Tuiranpuisto on pääosin puistoaluetta, jossa rakennukset on suojeltu erillisinä sr-merkinöillä. Oulun kaupunki sai puiston kaavasta vuoden 2005 Oulun läänin rakennussuojelupalkinnon.

– Alun perin kaupunki suhtautui aika nihkeästi puiston miljöökokonaisuuden suojeluun, vain muutamaa päärakennusta pidettiin suojelun arvoisina. Kokonaisuuden suojelua ajoi pikemminkin silloinen asukasyhdistys, Tuiratoimikunta, Strömmer hymähtää.

Strömmerin vuonna 1996 valmistuneen diplomityön päätelmät ovat yhä monelta osin ajankohtaisia.

– Puisto on tärkeä ulkoilu-, kaupunkiluonto- ja kulttuuriympäristökohde. Käytöstä kertovat myös metsän tiheä epävirallinen polkuverkosto ja koululaisten suunnistusrastit. Sen miljöön ja rakennusten säilyttämiseksi on tärkeä löytää olemassa oleville rakennuksille perusteltu käyttö.

Osalle rakennuksista on löytynyt uutta käyttöä. Jo pitkään ovat olleet tyhjillään keskellä puistoa sijaitsevat entiset keittiö- ja asuinrakennus, pesutupa-konttorirakennus, ruumishuone sekä varastotilaa.

Strömmerin mukaan näihin voisi ajatella esimerkiksi työpaja- tai verstastiloja ja mummon kammari -kahvilaa leikkipuiston tukikohdaksi. Myös varastotilat pitäisi säilyttää osana miljöötä. Niitä voisi käyttää esimerkiksi korjattavien pyörien ja työvälineiden varastoimiseen.

– Kaupungin pitäisi nyt kiireesti tarkistaa ja korjata tyhjien rakennusten katot, räystäät ja rännit, jotta rakennukset säilyvät kuivina.

Alueen rakennusten käyttötarkoitukset ovat ajan myötä muuttuneet. Esimerkiksi kaupunginsairaalan yleisosasto oli sotavuosina sotasairaalana ja myöhemmin pitkäaikaispotilaiden sisätautiosastona. Rakennuksessa on toiminut 15 viime vuotta Lassin päiväkoti.

Kulkutautiosasto ”Ruttola” puolestaan muuttui yksitoista vuotta sitten kehitysvammaisten asumisyksiköksi Schjerfbeck-kodiksi.

– Välillä ihan unohtuu, että olemme kaupungissa ja vielä näinkin lähellä keskustaa, naurahtaa Lassin päiväkodin varajohtaja, lastentarhanopettaja Elina Tolonen.

Päiväkodin väki käyttää hyväkseen sijainnin metsän siimeksessä. Ulkoleikkien lomassa saatetaan mennä noukkimaan vaikkapa mustikoita ja vadelmia. Jos talvella on tarpeeksi lunta, hiihtoladutkin löytyvät likeltä. Lapset ovat kiinnostuneita myös tarinoista, jotka liittyvät alueen rakennuksiin.

– Haaveena on, että tuosta läheltä voitaisiin kunnostaa meille vaikka jumppasali, Tolonen viittilöi tyhjään talousrakennukseen päin.

Päiväkodin naapurissa Schjerfbeck-kodissa osataan myös nauttia luonnon läheisyydestä. Eila Hack, Leif Hedman, Soile Nousiainen ja Ville Vahteri kertovat käyvänsä päivittäin ulkoilemassa puistoalueella.

Asumisyksikön palveluesimies Eija Säilynoja toivoo, että läheiset tyhjät rakennukset korjattaisiin. Hänen mielestään niihin voisi miettiä jotain yhteisöllistä käyttöä kaupunkilaisille.

– Ja puistoa voisi hyödyntää enemmän virkistyskäyttöön luonnonrauhan siitä häiriintymättä. Se olisi esimerkiksi ympäristötaideteoksille oivallinen paikka. Muutenkin puistoalueella voisi järjestää erilaisia tapahtumia ympäri vuoden.

Puisto on ikihonkametsiköineen ainutlaatuinen, syksyllä ensilumen sataessa suorastaan satumainen, Kristiina Strömmer kuvailee.

Hän toivoo, että puistoa vaalitaan nimenomaan kaikkien kaupunkilaisten ulkoilu- ja virkistyskäyttöalueena, metsän terveysvaikutukset huomioon ottaen.

– Aluetta ei saisi päästää yksityistymään. Uudisrakentamiselle löytyy Oulusta rumempiakin paikkoja.

arkkitehti Välillä unohtuu, miten lähellä kaupungin keskustaa ollaan, myöntää Lassin päiväkodin varajohtaja Elina Tolonen. Lassin päiväkoti muutti vuonna 1900 valmistuneeseen entiseen sairaalarakennukseen elokuussa 2000. Kristiina Strömmer teki aikoinaan diplomityönsä Tuiranpuiston alueesta. Puisto on hänelle edelleen tärkeä.

Opiskelijat ideoivat puiston käyttöä