Kasvokkain maailman kanssa

Yhdysvaltalainen professori Lonnie Graham on kiertänyt 30 vuotta
maailmalla valokuvaamassa satunnaisia ihmisiä ja kysymässä heiltä kaikilta samoja kysymyksiä.

Tänään Graham ja hänen kuvansa esittäytyvät yhteisötaidekarnevaalilla Oulun Meri-Toppilassa.

Esko Aho

Toisin silmin -yhteisötaidekarnevaalilla Oulun Meri-Toppilassa voi tänään tavata myös yhdysvaltalaisen valokuva- ja installaatiotaiteilijan Lonnie Grahamin.

Hänen valokuvanäyttelynsä A Conversation with the World: Meri-Toppila on esillä Kulttuurisiilossa. Taiteilija pyrkii töillään havainnollistamaan yhteisön monimuotoisuutta muutoksen keskellä.

Pennsylvanian Penn State -yliopistossa valokuvataidetta päätyökseen opettava Graham tutkii muun muassa taiteen mahdollisuuksia eri yhteisöjen keskeisten kysymysten ja ongelmien ratkaisemisessa.

– Meri-Toppilassa kuvasin ja haastattelin asukkaita vuonna 2011. Pyrin herättämään ajatuksia siitä, miten tärkeää on oppia elämään yhdessä riippumatta siitä, mistä kukin on kotoisin. Toivottavasti kuvissani näkyy vain toinen ihminen, Graham sanoo.

Aihe on ajankohtainen, kun kaikkialla puhutaan pakolaisten vastaanottamisesta ja kotouttamisesta.

– Uusien ihmisten vierastaminen on kovin inhimillistä. Konfliktit ja muuttoaallot seuraavat historiassa toisiaan. Aina löytyy ihmisiä, joiden pitää siirtyä jonnekin muualle. Tästä seuraa myös jatkuva tarve hyväksyä uusia kasvoja joukkoon.

– Yleensä hyljeksimme vähintäänkin tunnetasolla niitä ihmisryhmiä, joita myös pelkäämme. Huomattavasti parempi strategia olisi pohtia, mistä tosiasiassa on kysymys ja yrittää vastata haasteeseen järjellisesti.

Muuttoaaltoa koskevia keskusteluja käydään tulevien presidentinvaalien alla myös Grahamin omassa kotimaassa, jonne laittomia maahanmuuttajia virtaa eniten Meksikosta.

– Voimme laajentaa keskustelun koskemaan mitä historian ajanjaksoa ja maailmankolkkaa tahansa. Yhdysvaltoihin muutettiin laittomasti Meksikosta 2011, kun viimeksi kävin täällä Oulussa. Tilanne on yhä samanlainen enkä tietenkään kuvittele, että näyttelyni pystyisi sitä ratkaisemaan. Mutta yksittäiset ihmiset voivat toki muuttua, yksi kerrallaan.

Lähi-Idästä tulevat pakolaiset joutuvat Suomessa kohtaamaan muun muassa rajun ilmaston vaihtumisen, mikä todennäköisesti aiheuttaa myöhemmin paluumuuttoa etelään. Yhdysvalloissa on kokemuksia tästäkin.

– Vietnamin sodan jälkeen meille tuli paljoni paljon venepakolaisia siltä suunnalta. Heidät lähetettiin suoraa päätä maamme kylmimpään kolkkaan Minnesotaan.

Kun kaupungilla yhtäkkiä näkyy sadoittain vieraita kasvoja, se aiheuttaa väistämättä reaktioita paikallisväestössä.

– Ainoa kouriintuntuva asia, jonka voimme taideprojektillamme saada aikaan, on esimerkin tarjoaminen siitä, mitä myönteistä vallitsevasta tilanteesta voisi kehittyä.

– Keitä nämä tummaihoiset nuoret miehet ovat? Joukosta voi löytää lakimiehiä, kauppiaita, opettajia. Olisi järkevää saada heidän osaamisensa käyttöön Suomessa. Ainakin se olisi parempi ratkaisu kuin kirkuminen ja pakoon juokseminen.

Grahamin mukaan Yhdysvalloissa, esimerkiksi Teksasissa, tilanne on täsmälleen samanlainen.

– Voi luoja, kaksisataa meksikolaista keskikaupungilla, mitä nyt teemme!

A Conversation with the World -projekti on 30 vuoden aikana tuottanut valokuvia ja nauhoitettuja suullisia keskusteluja yhteiskunnan tilasta. Materiaalia on yli 30 maasta.

Graham kysyi kaikilta kahdeksan samaa kysymystä ja sattumanvaraisesti valitut henkilöt vastasivat hänelle oman kulttuurinsa näkökulmasta.

Ihmiset puhuivat muun muassa kaipuustaan turvalliseen asuinpaikkaan, perheistään ja identiteetistään.

– Kuvasin ja jututin ihmisiä esimerkiksi Balilla, Meksikossa, Afrikan maissa, Kanadassa, Yhdysvalloissa, Ranskassa, Japanissa, Kiinassa, Perussa ja Suomessa. Kaikkialla vastaukset muistuttivat toisiaan.

– Näin ollen suuri kysymys kuuluu, jos meillä on yhtäläiset tarpeet, halut ja haaveet, mistä ongelmat syntyvät.

Seuraavaksi Lonnie Graham aloittaa Pennsylvaniassa taideprojektin, jonka puitteissa hän tutkii Afrikasta tulleiden amerikkalaisten sisäistä muuttoa Yhdysvalloissa.

– Ihmisiä rahdattiin aikoinaan junavaunulasteittain pohjoiseen halvaksi työvoimaksi. Vuonna 1910 Pennsylvaniastakin lähetettiin tavarajuna etelään hakemaan työttömiä mustaihoisia tehtaisiin.

– Välillä tuntuu, että suhtautuminen ei ole vuosien kuluessa muuttunut mitenkään.

Fakta