Joenrannan jalokivi

Suvun kotitalo päivitettiin hieno-varaisella otteella nykypäivään.

Neena Kuukasjärvi, teksti
Teija Soini, kuvat

Suuri talo on kääntänyt selkänsä joelle. Vanhat rakennukset muodostavat pihan ympärille suojaisan neliön. Päärakennusta vastapäätä sijaitsevan kivinavetan muurit ovat paikallaan yhtä järkähtämättä kuin kaksisataa vuotta sitten.

Päärakennuksen sivuitse avautuu viipale maisemaa – joki on kuin maalaus. Tähän maisemaan ja suvun kotitaloon palasi muutama kaupunkivuoden jälkeen myös talon nykyinen isäntäväki.

– Talo oli jo rapistumassa oltuaan pitkää asumatta. Ilman suurta remonttia tähän ei olisi ollut tulemista. Mutta jälkeenpäin ajateltuna parin vuoden urakka kyllä kannatti.

Talon vanhin osa on peräsin vuodelta 1881, uudempi osa 1900-luvun alusta. Aika oli joka tapauksessa kohdellut talovanhusta lempeästi.

– Muutaman hirren vaihdolla selvittiin. Suurin projekti ja lapiotyötä vaativa homma oli maapenkkalattian kaivaminen auki ja muuttaminen tuulettuvaksi rossipohjaksi.

Vaikka talo on asujilleen jo historiallisista ja perhesyistä rakas, kotiseutumuseota siitä ei ollut tarkoitus tehdä. Remontissa otettiin huomioon nykyaikaisen kodin ja asujien tarpeet. Säästämisen arvoinen vanha säilytettiin ja sitä korostettiin – asumismukavuudesta tinkimättä.

– Joitain huonejakoja hieman muutettiin ja oviaukkoja avarrettiin, mutta muutoinpa suuret linjat pysyivät aika lailla ennallaan.

Seinien pinkopahvit tapettikerroksineen saivat lähteä, ja uhkea hirsi pääsi päivänvaloon. Erittäin hyväkuntoinen hirsipinta tarvitsi vain kevyen hiomisen. Tänään se muodostaa eleettömän tyylikkään taustan valkoisille ja murretun harmaasävyisille huonekaluille ja tekstiileille.

260 asuinneliöön mahtuu alakerrassa suuri pirtti leivinuuneineen. Saareke rytmittää tilan keittiöksi ja olohuoneeksi. Alakerrasta löytyy myös pieni oleskelutila, saunanvilpola pönttöuuneineen, kodinhoitohuone ja käsitöihin hurahtaneen emännän ompeluhuone.

Monet huonekaluista ovat talon alkuperäisiä: juureva pirtinpöytä palvelee ompelupöytänä ja siro sivustavedettävä on saanut pintaansa heleää valkoista – ja paraatipaikan suuren pirtin seinustalta.

Alakerran vieraskamarissa huomio kiinnittyy rouheaan sängynpäätyyn. Ja aivan oikein, se on vanha, ajan hopeoima ladonovi jyhkeine rautasaranoineen.

– Maalaisromanttinen tyyli miellyttää, ja se sopii hyvin tänne. Murretut, rauhalliset hiekan ja harmaan sävyt sopivat hyvin yhteen hirsiseinän ja muurattujen pintojen kanssa, emäntä puntaroi.

Yksi suurimmista muutoksista on alakerran oleskelutilan kohdalta puhkaistu välikatto: tila nousee kahden kerroksen korkuiseksi, ja luonnonvalo virtaa esteettä myös yläkerran tasanteelle. Vinon katon alla entinen kylmä vintti avautuu kahdeksi suureksi päätyhuoneeksi.

Siinä, missä suurin osa talosta on emännän ideoimana viehkeän vaaleaa ja maalaisromanttista, yläkerrasta löytyy isännän valtakunta tummaseinäisine peliluola- ja kapakkatunnelmineen. Jyhkeissä nahkasohvissa viihdytään elokuvia katsellen, ja tilaa riittää myös biljardipöydälle.

Yläkerran toisessa päässä sijaitseva ”master bedroom” on todella nimensä veroinen. Tilaa ei ole täytetty turhalla, makuuhuoneen kalustuksena on vain reilunkokoinen vuode vanhasta ovesta tehtyine päätyineen. Ikkunan takaa kimmeltää Oulujoki.

– Koen tärkeäksi, että olen nyt osa sukupolvien ketjua, sukua, joka tässä talossa on aina asunut. Nyt olen tuonut oman kädenjälkeni tähän taloon, pohtii emäntä.

Kaksi vuotta kestänyt remonttiprojekti on kunnialla takana, eikä tehtyjä ratkaisuja ole tarvinnut jossitella.

Rakennus on suojelukohde. Neuvottelut Museoviraston kanssa sujuivat onnistuneesti. Lupa heltisi myös uuden oviaukon puhkaisemiseen, joten tänä päivänä saunasta ja takkahuoneesta pääsee suoraan reilunkokoiselle terassille, jossa iltaa voi jatkaa paljussa rentoutuen ja grillaten.

–Isompiin projekteihin ei olla ihan heti ryhtymässä. Parisataavuotiaiden aittojen suhteen tosin täytyy piakkoin tehdä ratkaisuja, jotta saadaan myös ne säilytettyä hyväkuntoisena osana pihapiiriä.Lisää verkossa kaleva.fi.
Katso kuvagalleria.