Eeva KauppinenTanssija Hanna Karttusen ura on ainutlaatuinen: Suomen-, Norjan-, Italian- ja Englannin-mestaruuksia latinalaistansseissa, Blackpoolin kisoissa hattutemppu Exhibition Dancessa Victor da Silvan kanssa.
Oulun murteella kerrattu elämä vilisee tähtiä ja mestareita.
Nyt hän etsii tasapainoa työn ja Suomen kotielämän välille.
Koti-ikävä voi iskeä, vaikka kilpailuelämä olisi kuinka loistokasta ja limusiini alla.
– Uskomaton elämäntyyli, Hanna Karttunen toteaa.
– Muistan yhden jouluaaton Mandarin Oriental -hotellissa Hongkongissa. Minulle tuotiin Pradan käsilaukku joululahjaksi ja muita ylellisiä asioita. Luksussviitissä oli poreallas, johon mahtui kahdeksan henkilöä. Oli paha mieli istua siinä yksin. Soitin kotiin ja tilasin jonkun spagetti bolognesen.
Amatööriura alkoi Jaakko Toivosen kanssa hyvin eri merkeissä.
– Kun lensimme eka kertoja, olimme innoissamme: Me oltiin lentokonneessa ja sieltä sai kokiksen! Se oli niin hienoa.
Hanna Karttunen on huikea tanssija, sisukas ja pirteä ihminen. Aviomies Jone Nikula kuvaa häntä rautanyrkiksi silkkihansikkaassa.
Balettia harrastanut pikkutyttö löysi kilpatanssin valmentaja Salme Raukovaaran kesäkurssilla Oulussa 10-vuotiaana.
– Hyvä ystäväni Elina Saarela ehdotti, että nyt lähdetään kilpatanssikursseille. Heti ekan päivän jälkeen ajattelin, että tämähän on mahtavaa. Ei minusta tulekaan ballerinaa.
Hannalla on vahva kilpailuvietti.
– Olin 13- tai 14-vuotias, kun sanoin äidille, että minusta tulee maailmanmestari kilpatanssissa. Halusin nähdä, kuinka pitkälle lajissa voi kehittyä. Kilpailin koko ajan itseäni vastaan.
Karttunen muistaa anekdootin Toppilan salin ryhmätunneilta.
– Tanssinopettaja Marko Ala-Ketola lupasi, että se joka tekee parhaiten rumbassa fanin, sille annetaan viisi markkaa.
Fan on kaunis jalkojen sulkuliike.
– Minä harjoittelin ja harjoittelin, ja voitin sen viisi markkaa. Fan on vieläkin suosikkiliikkeitäni rumbassa. Tekisin niitä niin monta kuin vaan saisin.
19-vuotiaana, heti ylioppilaskirjoitusten jälkeen Hanna Karttunen matkusti Oulusta San Diegoon.
– Tuli mahdollisuus tanssia kilpatanssin maailmankuulun ammattilaisen Rick Valenzuelan kanssa. Minulla oli reppu selässä. Siellä oli ompelukone, että voin ommella omat tanssipuvut. Oli unelma ja innostus kova, mutta kaikki muu epävarmaa.
– Treenasimme Hillcrestin alueella Champion Ballroomissa. Studion omistaa koreografi Mary Murphy, joka nyttemmin tunnetaan ohjelmasta
Seuraava etappi oli Italia, sitten Englanti ja pari Paul Killick.
– Meidät rankattiin maailman ykkösiksi kolmen vuoden ajan. Vastassamme olivat parit Bryan Watson–Carmen Vincelj sekä Jukka Haapalainen–Sirpa Suutari-Jääskö. Meillä oli veriset taistelut, mutta vain tanssilattialla.
– Kilpatanssi on minulle elämä, Karttunen vakuuttaa.
Karttunen valmentaa kilpatanssipareja ympäri maailmaa. Tänä syksynä hän aloitti myös Telemark Teamin valmentajana Oulussa.
– Juuret ovat minulle tärkeä asia. Ilman niitä en olisi siellä missä nyt olen. Valmentajana arvioin, mitä kukin pari tarvitsee sillä hetkellä. Minulla on vähän semmoinen maine, että olen aika tiukka opettaja. Rautanyrkki silkkihansikkaassa on aika hyvin kuvattu.
Hanna Karttunen aloitti tänä syksynä kasvattiseuransa Telemark Teamin juniori- ja nuorisoparien valmentamisen.
Artikkelin lähde Kaleva