Artikkelin lähde Kaleva
Pekka Tuomikoski
4. syyskuuta alkanut aselepo ei aluksi näyttänyt siltä mitä piti. Puna-armeija jatkoi sotaa seuraavaan aamuun saakka - tieto rauhasta ei ollut ehtinyt rintaman kaikille osille sovittuna aikana.
Suomalaiset olivat pettyneitä, kun tykit jatkoivat möyhentämistä vielä varhain aamulla 5.9. Pian ne kuitenkin vaikenivat, kun tieto rauhasta saapui myös rintaman itäpuolelle.
19. syyskuuta solmittiin "välirauha".
Suomen ja Neuvostoliiton rauhanneuvotteluja käytiin pitkään ja hartaasti. Suomalaiset olivat jo keväällä ja kesällä 1944 muutaman kerran torpanneet Neuvostoliiton vaatimuksen täydellisestä antautumisesta.
Kesän suurhyökkäykset osoittivat, että tämä suomalaisten näyttämä "punainen valo" tuli myös lunastaa käytännössä. Suomi ei siis suostunut epätoivoisiin hätäjarrutuksiin.
Kun suurhyökkäykset eivät tuottaneet toivottua tulosta, ja generalissimus Stalin oli iskenyt Suomen suunnalla päätään seinään molemmille osapuolille raskaissa taisteluissa, taipui hän lopulta solmimaan rauhan - vapauttaakseen resursseja etelämmäksi.
Lopulta suomalaiset joutuivat nöyrtymään mittaviin alueluovutuksiin ja sotakorvauksiin, vaikka olivat puolustaneet maataan kunniakkaasti. Tämä johtui siitä, että Suomi sattui kuulumaan maailmansodan häviäjien leiriin - Saksan liittolaisiin.
Rauhanehtojen mukaisesti Suomen oli katkaistava siteet Saksaan.
Tämä oli Hitlerille ja hänen rintamakomentajilleen karvas pettymys - olihan Suomeen panostettu paljon sekä aikaa, asevarusteita että sotilaita.
Lapin sotaa ennakoiva Suomenlahden operaatio Tanne Ost Suursaaren valtaamiseksi 15.9. oli uusi osoitus muuttuneista liittolaisuussuhteista. Saksa yritti vallata saaren entiseltä aseveljeltään luullen suomalaisten perääntyvän saarelta kaikessa hiljaisuudessa.
Tanne Ostista kehkeytyi kuitenkin melkoinen verilöyly. Kun yli tuhatpäinen saksalaisjoukko pyrki valloittamaan saaren Virosta käsin, joutuivat suomalaiset ensikertaa vihollisuuksiin saksalaisten kanssa. Suomalaiset eivät suostuneet saksalaisten ehdotuksiin ja kukistivat maihinnousujoukot.
Käytännössä tämä kahakka myös joudutti Lapin sotaa, sillä Neuvostoliiton ja Suomen aseiden vaiettua suomalaiset olivat pakotettuja ajamaan saksalaiset maasta. Suursaaren kahakka aiheutti suomalaisille ja saksalaisille - entisille liittolaisille - molemminpuolisia epäluuloja, mikä käytännössä nopeutti entisestään saksalaisten irtautumista Suomesta.
Neuvostoliitto tuki ilmapommituksin suomalaisten ponnistuksia Suursaaressa.
Oulu oli pian tapahtumien keskiössä. Tornion ulkosatamassa Röytässä ja sen läheisyydessä paikallinen väestö evakuoitiin suomalaisjoukkojen tieltä.
Ensimmäinen maihinnousijoiden aalto - höyrylaivat Norma, Hesperus ja Fritz - lähti Oulun Toppilasta illalla 30. syyskuuta lastinaan 2 900 miestä.
Operaatio oli äärimmäisen vaarallinen, sillä saksalaiset olisivat saattueen huomatessaan voineet helposti tuhota siviililaivoihin lastatut suomalaiset.
Röyttään tultaessa laivojen oli ohitettava Laivasaareen sijoitettu raskas 88-millinen saksalaisten ilmatorjuntapatteri.
Riskipeli kannatti, ja saksalaiset joutuivat jo toisen kerran lyhyen ajan sisällä pettymään, kun suomalaiset nousivat maihin Torniossa.
Alkoi Lapin sota.
Artikkelin lähde Kaleva