Artikkelin lähde Kaleva
Arto Kiuru
Muhos Muhoksella eläkepäi-viään viettävä maarakennusalan diplomi-insinööri Paavo Salmi on tutkinut Oulujokivarren alajuoksun tiehistoriaa satojen vuosien ajalta.
"Ensimmäiset dokumentit Muhoksen alueen teistä löytyvät isojakoa edeltävistä pitäjänkartoista 1800-luvun alusta", Salmi kertoo ajaessaan autolla Muhoksen nykyisestä keskustasta Muhoksen vanhalle kir-kolle.
"Tämä on sitä kaikkein vanhinta tiepohjaa."
Salmen mukaan Muhoksen Muhoskylältä Laitasaareen kulkenut tonttien ja uusien tielinjausten alle osittain kadonnut alkuperäinen kärrypolku saattaa olla 1500-luvun peruja.
"Kirkon lähellä, vanhan tien varrella on vieläkin isoja, vanhoja mäntyjä, joista yksi on perimätiedon mukaan toiminut hirttopuuna."
Muhoksen läpi autolla ajaessaan Salmi näkee tien sivuilla monet vanhat vuosien saatossa vanhalta kyläraitilta hävinneet rakennukset.
"Vanhat kilometripylväät ja tienviitat on purettu jo pois."
Salmi tuntee jo kadonneen Muhoksen - kuin omat taskunsa.
"Käytin jo insinööriaikoinani paljon aikaa monenlaisten tiekarttojen tutkimiseen."
Kajaanintien eteläpuolella Salmen auto nousee Viskaalinmäelle, jota pitkin kirjailija Ilmari Kiantokin rytyytti kovalla vauhdilla alas 1899 pyöräreissullaan Oulusta Suomussal-melle.
"Vanhoja kärrypolkujen tiepohjia seuraavat kylätiet ovat mutkaisia ja mäkisiä, mutta kiva niitä on körötellä."
Tieharrastaja on haastatellut Laitasaari.net -sivustolle kirjoittamiinsa tiehistoriikkeihin Muhoksen asukkaita, Oulujokivarren teitä rekoilla ja busseilla kolunneita ammattiautoilijoita sekä eläkkeelle jääneitä tietyöläisiä.
Salmi varttui Muhoksen Laitasaaren kylässä Päivärinteen sairaalan vieressä.
"Lapsuudenkotiani lähellä oli tietyömaiden soranottopaikka, josta vaijerivetoiset kauhakuormaajat kävivät kaivamassa hiekkaa ja soraa", tieharrastaja muistelee.
Salmi löytää Muhokselta helposti niin vuosikymmeniä sitten puretun vanhan kestikievarin kuin peltotilkkujen takana kruunun virkamiehiä palvelleen virkatalon paikan.
Laitasaaren suuntaan ajaessaan Salmi vinkkaa kädellään kohti Oulujoen pientareella näkyvää mäntypöpelikköä.
"Joentörmällä oli tuossa kohdin vielä sotien jälkeen Oulujokilaaksoon avautuva näköalapaikka, joka oli merkitty nähtävyytenä jopa sen ajan tiekarttoihin", hän kertoo innostuneena.
Oulujoen pohjoispuolen maantietä alettiin rakentaa Muhokselta Ouluun vasta 1932.
"Oulusta Muhokselle kulkevaa Oulujoen pohjoispuolen tietä rakennettiin aluksi Päivärinteen sairaalan, myöhemmin jokivarteen rakennettujen voimalaitosten tarpeisiin", hän tietää.
Ensimmäinen yhtenäinen Oulujoen eteläpuolen tieyhteys rakennettiin Oulusta Kajaaniin jo 1600-luvulla Ruotsi-Suomen kuninkaan määräyksestä.
"Tietä käytettiin sotavarusteiden, sotilaiden sekä postin kuljettamiseen Oulun ja Kajaanin linnojen välillä", hän kertoo.
Työuransa maarakennuksen parissa Salmi aloitti 1960-luvun puolessa välissä Pudasjärvellä. Nuori insinööriopiskelija työskenteli yhden kesän tietyömaan työnjohtajana.
Salmi selvitti myöhemmin, miten koneet viimein korvasivat Suomen maarakennustöissä lihasvoiman 1950-luvun lopulla. Hänen mukaansa teitä rakennettiin Suomessa pitkään samoilla menetelmillä, kuin Rooman Via Appiaa 2 000 vuotta sitten.
"Vielä 60 vuotta sitten teitä olivat kuokkimassa ja lapioimassa raavaat miehet hevospeleineen", hän tietää.
Ennen Muhoksen ja Oulun välisen tien rakentamista Oulujoen pohjoispuolta pääsi eteenpäin vain hevoskyydillä, suksilla tai kävellen.
"Yksi kotipitäjäni miehistä oli vielä reilut sata vuotta sitten, ennen junaradan valmistumista, patikoinut 30 kilometriä metsäpolkuja pitkin päästäkseen töihin Åströmin nahkatehtaalle Ouluun", Salmi kertoo.
Vuonna 2004 eläkkeelle jääneelle Paavo Salmelle tiehisto-
rian tutkiminen on kiehtovaa puuhaa, joka tyydyttää myös hänen omaa uteliasuuttaan.
"Olen aina halunnut tietää, missä tiet ovat muinoin olleet ja miten ihmiset ovat niitä ennen vanhaan kulkeneet", hän
sanoo.
Artikkelin lähde Kaleva