Artikkelin lähde Kaleva
Carita Forsman Kaleva
Oulu Nokian varjossa. Sen niminen piti kirjan alun perin olla.
Siitä tulikin Kestävää kehitystä ja kirjailija osti itselleen kaikki myymättä jääneet kopiot.
Kirjan ilmestyessä elettiin vuotta 2007, eikä silloin kirjailija Jarmo Stoor ollut vielä itsellinen kirjankustantaja. Pari vuotta aiemmin hän oli jättänyt it-alan taakseen, ja jos ei olisi, historia olisi ehkä toisenlainen.
Mutta nyt hän on julkaissut saman kirjan uudestaan, sen alkuperäisellä nimellään, ilman sensuuria. "No, on oikeastaan hyvä, että kirja sai toisen mahdollisuuden. Nyt se on paljon parempi, vaikka ei sen uudelleen kirjoittaminen ollut mitenkään kevyt tai helppo projekti."
Eli siis oli hyvä, että alun perin kaikki meni niin kuin meni, koska aihe on entistäkin ajankohtaisempi, nyt myös muillakin kuin it-aloilla.
Nokian varjossa -kirjan päähenkilö Timon elämä ajautuu sivuraiteelle. Hän on töissä Nokian alihankkijana toimineessa Nappi Oy:ssä, jossa työntekijöitä potkitaan pellolle yt-kierros toisensa jälkeen. Työ ulkoistetaan halvimpiin maihin ja yrityksen sisällä suunta on hukassa.
"Samojen yt-neuvottelujen aikana talutettiin pihalle 284 ihmistä. 243 työntekijää, 32 toimihenkilöä ja 9 ylempää toimihenkilöä. Nappi Oy:n henkilöstöstä katosi puolet."
Stoorin teksti pohjautuu elettyyn elämään, läheltä nähtyyn tai koettuun. It-alan alasajo oli tuolloin kylmää kyytiä, kiihtyi ja jatkuu edelleen. Hän työskenteli Oulussa it-alalla yksitoista vuotta muun muassa esituotanto-osaston johtajana maailman suurimmassa kännykkäantenneja valmistavassa yrityksessä.
"Nokian runnova tapa johtaa liiketoimintaansa heijastui suoraan meihin alihankkijoihin", Stoor kertoo.
"Se oli yhtä hullunmyllyä. Tuolloin oli muuten valmiudet valmistaa näppäimettömiä puhelimia ja läppäreitä. Tuotantolinjalla oli valmiina odottamassa tuhannen kappaleen erä, kun Jorma Ollila veti hankkeen linjat kiinni. Kaikki tietävät, mitä sittemmin tapahtui Applelle ja vastaavasti Nokialle. Ja Ollilasta toivottiin jopa presidenttiä", Stoor naurahtaa.
"Ollilan Jormalta tuli henkilökohtainen käsky, että projekti haudataan. Ollilan mukaan kukaan ei halua sellaista puhelinta, johon jää sormenjälkiä." "Ihan tyhmää. Joku sen vielä tekee." "Niin tekee", myönteli rouva Lepistö. "Samoin kuin näppäimettömän kannettavan tietokoneen."
Kun Kestävä kehitys ilmestyi vuonna 2007, vaiettiin se Stoorin mukaan mediassa kuoliaaksi.
"Esimerkiksi toimihenkilöunionin toimittaja katosi vessaan pesemään käsiänsä haastattelun aikana, eikä tullut koskaan takaisin. Eikä myöhemmin vastannut mun soittoihin", Stoor kertoo.
Nyt Nokian varjossa -kirja on herättänyt vilkkaasti median kiinnostusta jo etukäteen.
"Kävin Silminnäkijä-ohjelman nauhoituksissa, heitä kiinnostivat nämä molemmat teemat, it-alan häikäilemättömyys ja vanhoillislestadiolaisuus, mutta en tiedä kumpaa he sitten tulevat painottamaan", hän kertoo.
Stoor tuo nimittäin kirjassa sumeilematta esille vanhoillislestadiolaisten toimintatapoja työelämässä. Kirjan päähenkilö Timo on lestadiolaisperheestä irrottautunut musta lammas, joka törmää sekä yksityis- että työelämän uskonmuuriin.
"Ei niin, mutta ko niitä mutantteja on soluttautunut kaikkialle ja net ko pitää toistensa puolta. Se on sitä Siionin voimaa. Mitä net meistä välittää ko ei niitten tartte meitä nähhä meitä tuonpuoleisessa. Net on taivaassa ja met kärvistelemä tulisessa meressä."
Näihin kipeisiin teemoihin on Stoor pureutunut aiemminkin ja aikoo pureutua myös jatkossa. Viimeisimmässä kirjassaan Sieluhäkki kirjailija kertoo tarinaa kotikylänsä Enontekiön Peltovuomasta. "Oman äitini raiskasi kahdeksanvuotiaana jatkosodan aikana lestadiolaiskylän mies. Äiti ei koskaan toipunut siitä, ja nyt aikuisena vasta ymmärrän hänen pinttyneet tapansa ylisuojella meitä sisaruksia kaikessa. Se jätti jälkensä, sillä koko asiaa ei koskaan selvitetty."
Myös tulevassa Motelli-kirjassaan Jarmo Stoor jatkaa väkevää linjaansa. Motellissa on juonteita 1990-luvun puolivälistä, jolloin Stoor valmistui automaatioteknikoksi ja oli perehdyttämiskurssilla nykyisen keskustajohtaja Juha Sipilän omistamassa Solitra-yrityksessä.
Työsuojelu- ja terveysasiat Solitrassa olivat silloin Stoorin mukaan vahvasti retuperällä. Sipilä on julkisuudessa ehtinyt jo kommentoida Stoorin kertomuksia.
Artikkelin lähde Kaleva