Artikkelin lähde Kaleva
Pentti Haanpää: Eräs avioliitto ja muita kadonneita juttuja. Toimittanut Matti Salminen. Into 2014.
Matti Salminen julkaisi vuosi sitten Pentti Haanpään elämäkerran sekä novellikokoelman Ilmeitä isänmaan kasvoilla, sen joka ei 1930-luvulla voinut ilmestyä yhdensuuntaistetun painotarkkailun oloissa.
Nyt hän on toimittanut kokoelmallisen sellaisia Haanpään tekstejä, joita on julkaistu työväenlehdissä, mutta myös esimerkiksi oululaisessa viihdelukemistossa Nyyrikissä.
Lisäksi Salminen on kaivanut esiin muutamia ennen julkaisemattomia käsikirjoituksia kirjailijan tyttären, Elsa Hyvärisen jäämistöstä. Toimittaja väittää, että nyt Haanpään koko novellituotanto on nähnyt painomusteen siunauksen.
Tuoko teos jotakin ratkaisevan uutta Haanpäästä?
Ei varsinaisesti, mutta täydellisyyden vuoksi tämä jälkisato lienee paikallaan.
Useat tekstit ovat muunnelmia romaanien luvuista.
Tämä oli kirjailijan työtapa: kun hän ei saanut Noitaympyrää tai Vääpeli Sadon tapausta 1930-luvulla julki, hän irrotti niistä osia ja möi lehtiin novelleiksi. Ne toivat tupakkarahaa, mutta myös lievensivät suurkustantajien saarrossa olleen Haanpään ahdistusta.
Mutta möi hän julkaistuistakin romaaneista kappaleita kuin teurastaja liikkiöstä.
Tekstien kommenteissaan Salminen toteaa, että näissä novelleiksi muuntuneissa romaaniluvuissa sekä Pate Teikka että Vaaran Arvo kuolevat. Tämä ei ole kummallista: ei romaanin päähenkilön sovi kuolla, mutta novellin saa sillä tavalla napakasti päättymään.
Syy miksi Noitaympyrästä loh-jenneissa novelleissa on jopa enemmän ytyä kuin romaanissa, on ilmeinen: työväenlehdissä oli hyvä arvostella kapitalismia, mutta sitä oli vaimennettava, kun käsikirjoituksen oli määrä mennä porvarillisten kustantajien seulan läpi.
Ajan ahtaita oloja kuvaa, ettei se näinkään onnistunut.
Hyvä esimerkki on novelli Sapattirikos. Se on kohtaus romaanista Isännät ja isäntien varjot (1935), jonka julkaisi Haanpään ystävä, vasemmistolaisen Tulenkantajat-lehden päätoimittaja Erkki Vala.
Romaanikin on hyvin selkeäsanainen pulatalouden ja äärioikeistolaisen mielialan arvostelussaan. Mutta sentään tällaisia heittoja eivät pyhätyötä tekevät hätäaputyömiehet puuta parkatessaan romaanissa lauo: "Olipa pirun tappinen pahvi! Siihen saattaa painaa vaikka Kareksen kuvia..."
Lapuan kirkkoherra, rovasti K.R. Kares oli lapuanliikkeen taustahahmoja ja IKL:n kansanedustaja.
Vielä häntäkin railakkaampi "taistelevan kirkon mies" oli Kiuruveden kirkkoherra Elias Simojoki, IKL:n nuorisojärjestön Sinimustien johtaja. Hän on ollut romaanin ja novellin itkevästä Inkeristä pauhaavan nuoren kivääripapin tärkein malli.
Tilaa saa parikin otetta Haanpään julkaisemattomasta romaanista Kauneuden kirous, joka perustuu kirjailijan isän, Mikko Haanpään käsikirjoitukseen. Poika otti työstääkseen sitä 1940-luvun loppupuolen aihepulassaan.
Akan karkaus on leikattu oululaisen Kaltion esikoisnumeroon 1/1945. Se ja Ansalan Annan viimeisistä vaiheista kertova romaanin loppu osoittavat matalapaineisuudellaan, ettei kirjailija ollut oikein innostunut isänsä kansankertomuksesta.
Siitä irtosi kuitenkin mainio naisveijari Heta Rahko sen nimiseen novellikokoelmaan 1947.
Julkaisemattomien käsikirjoitusten joukosta nostan esiin sotilasnovellin Vierailu. Se konkretisoi kirjailijalle ominaisen työtavan luokkien välisissä jännitteissä, jota hienosti kutsutaan transgressioksi.
Novellissa talonpoikaissotamies ajautuu asetoverinsa, porvarispojan kotiin, katsoo halukkaasti tämän kaunista siskoa, mutta saa sitten hänelle oudoista herrasherkuista hirvittävät mahavaivat: "Siellä olivat valtavat voimat liikkeellä." Sen ajan persuilua.
Haanpää häpäisee usein navan alisilla kuvilla porvarillisen hienostelun ja aatteellisen uhon. Päästyään pois vierailultaan soturi pieraisee väkevästi: "Aineen kahleista vapautuneen hengen riemuhuuto! sanoi sotamies Severi."
Ei ihme että professori Rafael Koskimies totesi sotajuttujen kokoelmasta Nykyaikaa (1942) Haanpään palanneen vanhaan hevosenleikkiinsä.
Eivät nämä jutut ole kadonneita, vaikka ne ovat olleet syvässä katveessa. Matti Salmiselta on kulttuuriteko kaivaa ne päivänvaloon. Haanpään tuotanto on nyt lähes täydellinen.
Kari Sallamaa
Artikkelin lähde Kaleva