Artikkelin lähde Kaleva
Näyttelynsä nimessä taiteilija Hanni Haapaniemi (s. 1985) ei puhu pisarasta tai lammikosta, hän puhuu koko verestä, kaikkeudesta.
Kristillisessä kulttuuriympäristössä kasvaneen mielessä näyttelyn nimi saa helposti jatkoa: "... joka teidän edestänne vuodatetaan..." Veri on lunastuksen symboli.
Nainen elää koko hedelmällisen ikänsä tiiviissä yhteydessä omaan vereensä, joka poistuu hänen ruumiistaan keskimäärin kuukauden sykleissä.
Vaikka tämä ilmiö on niin arkinen ja jollakin tavalla kaikkia meitä koskettava, ja vaikka se on omalla tavallaan osa uuden elämän syntymiseen liittyvää suurta kuviota, on se historian kuluessa ladattu monenlaisin merkityksin.
Useissa uskonnoissa naista on pidetty saastaisena kuukautistensa aikana. Heijastumana tästä voi nähdä myös nykyajan kuukautissuojabisneksen suurimman kilpailuvaltin: näkymätön eikä kukaan huomaa!
Omalla vuotoverellään maalaamissa teoksissaan Haapaniemi saattaa yhteen pyhän ja veren, puhtaan ja likaisen.
Näyttelyn nimen mieleen nostamissa sanoissa lunastus tulee isän ja pojan kautta; Haapaniemen maalauksissa pääosassa ovat nainen ja lapsi tai nainen ja eläin.
Pohjoiset myytit, voimaeläimet karhu ja susi, ovat yhtä naisen kanssa.
Viime vuoden keväällä Haapaniemen ikoninkaltaiset teokset herättivät huomiota Limingan taidekoulun kevätnäyttelyssä.
Uusissa verellä maalatuissa toissään taiteilija kulkee syvemmälle historiaan ja vaikutteet uskonnollisesta kuvastosta edustavat teoksissa varsin nuorta kulttuurikerrostumaa. Onhan veri väriaineista vanhimpia.
Verenkuva-teokset herättävät kyllä myös fyysisiä reaktioita. Ei verta seinällä välttämättä ole kovin miellyttävää katsoa, eikä se varmaan ole taiteilijan tarkoituskaan.
Leena Kangas
Artikkelin lähde Kaleva