Artikkelin lähde Kaleva
Anna Kilponen Kaleva
Oulu Lestadiolaisen äidin ahdinko, psyykkinen sairastuminen, perhesalaisuudet... Tosipohjaisuus ja tunnustuksellisuus ovat nousseet näkyvämmin esiin kotimaisessa kaunokirjallisuudessa kuin aikoihin. Omakohtaiset tarinat kiinnostavat niin mediaa kuin lukijoitakin.
Itse koettuihin aiheisiin ovat tarttuneet muun muassa Jari Tervo, Kari Hotakainen, Peter Franzén ja Anja Snellman.
Joukkoon mahtuu myös esikoiskirjailijoita, kuten Päivi Storgård Keinulaudalla-kirjallaan. Se kertoo kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, johon Storgård itsekin sairastui. Hänen sairauskertomuksensa on tullut tutuksi jo useammassa mediassa.
Kiivaimman keskustelun on herättänyt oululaisen opettajan Pauliina Rauhalan Taivaslaulu, joka on lestadiolaiseen yhteisöön sijoittuva rakkaustarina ja kertomus jatkuvien raskauksien uuvuttamasta äidistä.
Siitä on lyhyessä ajassa tullut kirjasyksyn ilmiö, joka on myynyt poikkeuksellisen paljon esikoiskirjaksi ja lyönyt Oulun kaupunginkirjaston varausennätykset liki tuhannella varauksellaan.
Gummerus ottaa kirjasta jo neljännen painoksen, jolloin painosmäärä lähenee kahtakymmentätuhatta. Kirja oli elokuun kuudenneksi myydyin kirja Mitä Suomi lukee -listalla.
Soittokierros suurimpiin kustantamoihin paljastaa, että tunnustukselliselle kirjallisuudelle on kysyntää, sillä yleinen kiinnostus siivittää parhaassa tapauksessa myös kirjan myynnin nousuun.
"Kun kirjan taustalla on tosipohjainen kokemus, lukijoiden ja median uteliaisuus herää helpommin kuin jos kyseessä olisi puhtaasti fiktiivinen tarina. Kaikki kirjailijat hyödyntävät kokemaansa, mutta tällä hetkellä se on läpinäkyvämpää", Tammen kotimaisen kaunokirjallisuuden kustannuspäällikkö Hannu Harju kertoo, mutta muistuttaa, että todellisuuden rajoja venyttävä romaani ei ole hävinnyt mihinkään.
Toisaalta kirjallisuusjournalismi on mennyt henkilökeskeisempään suuntaan, joten ei ole tavatonta, että moni kirjailija päättää raottaa omaa elämäänsä julkisuudessa. Kustantajat muistuttavat, että ketään siihen ei pakoteta, mutta kirjailija on itse kirjansa paras puolestapuhuja.
"On sääli, että kirja ei yksin riitä", sanoo kotimaisen kaunokirjallisuuden toimituspäällikkö Nina Gimishanov Gummerukselta.
WSOY:n kotimaisen kaunokirjallisuuden kustannuspäällikkö Anna-Riikka Carlson huomauttaa, että kirjan saama julkisuus ei korreloi yhtä suoraviivaisesti myynnin kanssa kuin takavuosina. Syynä on kulttuurikentän pirstaloituminen.
Moni tunnettu kirjailija on kehityskaarensa siinä vaiheessa, jossa oma henkilöhistoria pohdituttaa. Tervon ja Hotakaisen kaltaisten tunnettujen nimien kirjat kiinnostaisivat ilman omakohtaisuusteemaakin. "Tuntuu, että tosipohjaisuus ja historiallisten tapahtumien käsittely ovat tietynlainen trendi", Carlson sanoo.
Kirjailija kirjoittaa tunteista, joten kirjat ovat aina jollakin tapaa omakohtaisia, huomauttaa Gummeruksen Gimishanov.
Hänen mukaansa käsikirjoitustarjonta on täynnä itse koettuja kärsimystarinoita.
"Harvoin taso on sellainen, että päätyisimme julkaisemaan niitä. Emme lähde aihe edellä liikkeelle." Gimishanov muistelee, että esimerkiksi lestadiolaisaiheesta heille on tarjottu muitakin käsikirjoituksia, mutta kaunokirjallinen taso ei ole ollut riittävä.
Silti aivan poissuljettu vaihtoehto ei ole sekään, että kustantamo "tilaisi" kirjan tietystä aiheesta. Sitä tapahtuu kustantajien mukaan harvoin.
Esimerkiksi räväköillä mielipiteillään julkisuuteen nousseelle, oululaiselle Rebekka Naatukselle on tarjottu mahdollisuutta kirjoittaa kirja.
Lestadiolaistaustan omaava Naatus sanoo, että mitään tiettyä aihetta hänelle ei kuitenkaan ehdotettu. Lestadiolaisuutta hän käsitteli jo lyhyesti Iloisen talon kellareissa -kirjoituskokoelmassa (Into).
Toistaiseksi hän ei ole tarttumassa suuren kustantamon kirjatarjoukseen.
Omakohtaisen kirjallisuuden lieveilmiö on se, että julkinen huomio keskittyy muuhun kuin kaunokirjallisiin ansioihin. Näin on käynyt osittain myös Rauhalan kirjalle.
"Kirjaa on käsitelty liikaakin aiheen kautta ja sen kaunokirjallinen laatu on jäänyt varjoon. Se on esikoiskirjailijalle surullinen asia, vaikka tietysti olemme iloinneet kirjan menestyksestä. Suomi on edelleenkin niin pieni maa, että yksi kirja saattaa nousta keskiöön", Gimishanov kertoo.
Yhteiskunnallisesti vaikeat ajat heijastuvat myös kirjallisuuteen. Myös fiktiivisimmissä dekkareissa kirjoitetaan nyt paljon perheeseen kohdistuvista uhkista. "Yhteiskunnallisesti levottomina aikoina ihmiset hakevat tukea ja voimaa läheltä", Hannu Harju sanoo.
Rakkauden, äitiyden, perhesuhteiden setvimisen ohella suomalainen kirjallisuus näyttäisi suuntautuvan myös Suomesta ulospäin. Merkkejä on jo niin sanotusta lentokenttäkirjallisuudesta, jossa podetaan lähtemisen kaipuuta.
Kustantajat odottelevat myös suomalaista maahanmuuttajakirjallisuutta.
Artikkelin lähde Kaleva