Artikkelin lähde Kaleva
Tiina Juujärvi Kaleva
Oulu Lauantaina Oulussa julkistettiin taideteos harvinaisella tavalla, kun 50 matkustajaa istui lättähatun kyytiin tutustumaan Veikko Törmäsen Yötäpäivää-teokseen.
Törmänen maalasi teoksen rakennuksen kylkeen VR:n varikkoalueelle, joten paras paikka sen katseluun oli liikkuva juna.
Kun lättähattu lähtee asemalta, sisällä on kova puheensorina. Kyydissä on myös Marjaana Kytömäki. Ensin kuulostaa siltä, että hän on lähtenyt mukaan katsomaan taidetta.
"Mittakaava on todella mielenkiintoinen, ja taiteilija kertakaikkisen yllätyksellinen. Veikolta voi odottaa jotain monipuolista ja mielenkiintoista", Kytömäki sanoo.
Sitten käy ilmi, että hän on myös vanhaa junasukua. Kytömäen isoisä oli Suomen ensimmäisiä höyryveturinkuljettajia ja isä kuljettaja ja työnjohtaja VR:llä.
Lapset saivat juniin perhelippuja, joten Kytömäki matkusti 1950-luvulla Oulun ja Tornion väliä ystävättärensä kanssa.
"Tunnelma oli lättähatuissa leppoisa, ja niiden mittakaava oli inhimillinen. Olimme kymmenvuotiaita, mutta matkustaminen ei pelottanut ollenkaan. Vanhemmat pystyivät ihan hyvin laittamaan lapset keskenään junaan."
Kerran Oulun ja Rovaniemen välillä juna pysähteli asemien välillä, koska kuljettaja halusi poimia kieloja.
Yötäpäivää-teos on 320 metriä pitkä, eli yhden seinän mittainen. Sen korkeus on kolme metriä ja 20 senttiä, ja maalaus katkeaa keskellä seinää ikkunan vuoksi. Taiteilija Törmänen kertoo, että maalaukseen on käytetty säänkestäviä teollisia rakennusvärejä. Maalaus on tehty liikkuvan junan matkustajia varten.
"He ehtivät katsoa sitä 25-30 sekuntia, riippuu vauhdista. Väli junasta seinään on 60 metriä. Katsomisaika ja etäisyys piti ottaa huomioon jo suunnitteluvaiheessa", Törmänen kertoo.
Matkustajilla on omia juusto- ja makkaravoileipiä, ja he saavat pillimehua ja valkoviiniä.
Taiteilija on luvannut kertoa maalauksesta, mutta istuu ihan hiljaa penkissä. Lättähattu matelee hitaasti ratapihalla.
Edessä on hetken sinisiä kontteja, mutta vihdoin maalaus näkyy. Siinä on väriviivoja seinän harmaata taustaa vasten. Vauhdissa raidat vilisevät silmissä.
Kytömäki vie kädet innostuksesta poskilleen, taputtaa ja huutaa kannustushuutoja. Matkustajat aloittavat korviahuumaavan melskeen. He taputtavat, vislaavat ja huutavat: "hyvä Veikko!"
Törmänen näyttää onnelliselta.
Artikkelin lähde Kaleva