Artikkelin lähde Kaleva
Lauri Hirvonen
Oulu Laulaja-lauluntekijä Jukka Takalon peukalon kynsi ei jätä viestiä epäselväksi. Siinä loistavat sateenkaaren kaikki värit, ehkä joku ylimääräinenkin.
Pari vuotta sitten ilmestyneeltä Vastarannan lauluja -albumilta löytyvä kappale Jokainen on vähän homo on katsottu YouTubessa yli miljoona kertaa. Nyt Sotšin talviolympialaisten alla Takalo haluaa saada biisin venäjäksi.
"Siihen on löytynyt käännös, mutta laulajan löytyminen on hankalampaa."
Ongelmana on Takalon mukaan, uskaltavatko venäjää osaavat esittää kappaleen omalla nimellään. Pelkona ovat sukulaisille koituvat vaikeudet tai oman Venäjälle pääsyn hankaloituminen.
Takalo muutti takaisin Haukiputaalle kuusi vuotta sitten. Vantaalla asuessaan kunnallispoliittiset ongelmat eivät tuntuneet koskettavan häntä. Toisin kävi Haukiputaalla.
"Tuli sellainen olo, että täytyy ottaa asioihin kantaa."
Muusikkoa houkuteltiin kunnallispolitiikkaan, mutta hän ei lähtenyt ehdokkaaksi - "tietenkään". Sen sijaan lauluihin alkoi tulla yhteiskunnallista otetta.
"Täytyy kertoa niistä asioista, jotka painavat ihmisiä ja joista he eivät itse pysty kertomaan."
Takalo mieltää toimivansa paikallisena äänitorvena.
"Minua ei ole köytetty puuhun kuin trubaduuri Asterixin peijaisissa. Mieluummin he pyytävät, että soita nyt jotakin kun olet kerran täällä", Takalo nauraa.
Perjantaina julkaistavalla albumilla Jukka Takalon Maakinen Mysteeri Trio kuuluu kuplettihenki.
"Uusi levy on tehty todella sanoituslähtöisesti."
Takalo kertoo sanoitusten korostuneen soolokeikkailun myötä: juttelu yleisölle on olennainen osa esiintymistä, eivätkä sooloesiintymiset ole niin tanssittavia kuin bändikeikat.
Uudella levyllään Takalo halusi yhdistää soolokeikkojen stand upin irtonaisuuden ja ison bändin tanssittavuuden ja musiikillisen virtuositeetin. Takalon lisäksi levyn trioon kuuluvat Matti Manninen ja Jesse Heikkinen.
Tuoreella albumilla soivat sulassa sovussa niin humppa, boogie kuin rock ’n’ rollkin.
"Jos sanoituksessa on joku meininki ja idea, niin jopa musiikkityylin täytyy palvella sanoitusta."
Esimerkiksi levyn aloitusraidalla Me olemme vain töissä täällä kaikuvat työväenlaulun perinteet, kun taas boogierock soi aikakaudelle uskollisesti kappaleessa Iirockista löysin aidon onnen. Näin siitäkin huolimatta, että Takalo on aina vihannut boogierockia.
Innoitusta levylle Takalo sai vuosi sitten esille kaivamistaan lapsuusajan lauluvihkoista. Niissä soivat kupletit, työväenlaulut, Juice, Veikko Lavi ja Simon & Garfunkel. Myös Manu Chaon tyyli kiehtoo.
"Voisiko bändi kuulostaa tällaiselta, että soitetaan akustisilla soittimilla, mutta on ihan hirveä rock ’n’ roll -meininki?"
Artikkelin lähde Kaleva