Artikkelin lähde Kaleva
Oulu Sinfonia: Talven tuoksuja. Solistina Elina Vähälä (viulu), johtajana Jaakko Kuusisto. Madetojan sali 19.9.
Oulu Sinfonia luotti talven tuloon: teemana olivat vihuripäät tuulet ja talviset maisemat, mikä tuntui oudolta, kun ulkolämpötila on lähellä kahtakymmentä plusastetta.
Kapellimestari Jaakko Kuusiston Wiima, op. 27 jousiorkesterille on osa Kuusiston Play-sävellysten sarjaa, jotka kaikki ovat saman leikki-idean ilmentymiä.
Wiimakin on uusversio Play III:sta jousikvartetille.
Wiima oli sävelmaalailun ja teoreettisen leikin synteesi. Helppoa teoksessa on mahdollisuus vain kuunnella tuulenpyörteiden viuhunaa, kuvitella jäistä myrskyä.
Sävellys- ja sointiteknisesti mukana on muutakin, kuten leikittely sävellajeilla ja rytmiikalla.
Kuusiston hieno Viulukonsertto, op. 28, viulisti Elina Vähälän tilausteos, ammentaa sisältönsä monesta lähteestä. Jo alun "soolokadenssissa" on sibeliaaninen perintö aistittavissa. Muttei pelkästään se.
Assosiaatioita ryöppyää muualtakin vanhasta maailmasta (kuvittelin kuulevani muun muassa Stravinskyn ja Coplandin sävyjä…). Elokuvamusiikkikin tuli mieleen.
Senkin kuulee, että viulisti on säveltänyt viulistille!
Elina Vähälän soolo oli huikea. Hän tavoitti rajut ja himmeät sävyt, lyyriset ja tekniset vireet suvereenisti.
Orkesteri vastasi haasteisiin vallan inspiroituneesti, joten tulkinnasta ei suorastaan voinut olla pitämättä.
Illan antikliimaksi tuli Tšaikovskin 1. sinfonian (Talviunelmia) myötä. En ollut muistanutkaan, että kyseinen sinfonia on näin tylsä.
Tai onhan sillä hetkensä, mutta yleiskuva jäi kauas jälkeen konsertin alkupuoliskon innosta ja palosta.
Loppurutistus kirvoitti tietenkin yleisöstä jippii-reaktion, mutta muuten ei sinfoniassa juuri ollut hihkumiseen aihetta.
Hanna Laulajainen
Artikkelin lähde Kaleva