Artikkelin lähde Kaleva
Riitta Taulavuori Kaleva
Oulu Naisen nauru - mitä se on? Ehkä nyt vaikka käkätystä, hirnumista, hihitystä ja tirskumista, mutta myös musikaalista tragikomediaa, jota tarjoillaan pian burleskiin puettuna esityksenä kulttuuritalo Valveella Oulussa.
Naisen nauru on yksi runoilija Heli Slungan Oulun vuoden taiteilija 2013 -hankkeista. Sen pohjana ovat Slungan teosta varten kirjoittamat tekstit sekä Slungan teoksissa Orjan kirja, Varjomadonna ja Jumala ei enää soita tänne aiemmin julkaistut runot.
Teoksessa mennään Orjan kirjassa esiintyneen Rouva K:n mielen sisälle tanssin ja musiikin kautta, määrittelee teoksen ohjannut ja dramatisoinut Sanna-Maija Karjalainen.
"Rouva K:n kautta peilataan yleisinhimillisiä teemoja, kuten kaipuuta ja yksinäisyyttä", Karjalainen sanoo.
Slunga taas johdattaa teoksen maailmaan näin:
"Halusin tuoda teksteihin ihmisluonteen heikkouksia, kuten narsismia, omahyväisyyttä ja ylikorostunutta omanarvontuntoa, joka on rakennettu mutapohjalle. Nämä kaikki ovat itsessä nähtyinä kiusallisia asioita, mutta kiinnostavia taiteeksi jalostettuina."
Hän jatkaa muistuttamalla parisuhdeneuvosta, jonka mukaan toiselta ei pitäisi kysyä sellaista, mitä ei ole valmis kuulemaan.
"Se on mielestäni hyvä neuvo, mutta tässä teoksessa toimin päinvastoin: halusin sanallistaa esimerkiksi miehen ja naisen välisissä suhteissa niitä jännitteitä, joita ei yksinkertaisesti saa mennä sanomaan ääneen, tai jokin rikkoutuu peruuttamattomasti."
Slungan tekstit ovat täynnä mustaa huumoria, ohjaaja huomauttaa.
"Niille on haettu näyttämöllinen tulkinta, joka nostaa esiin ilon ja elämänvoiman merkityksen."
Ohjaajan mukaan esityksessä korostuu itseironia, naisen kyky nauraa itselleen. Sukupuolista vastakkainasettelua ei korosteta.
"Tarkoituksena on herättää kysymyksiä siitä, mitä on olla pohjattoman yksinäinen ja rikkinäinen hahmo."
Naisen naurua ei ole aivan helppo lokeroida, koska se yhdistää runoutta, musiikkia ja tanssia.
Teoksen jazzin, heavyn, flamencon ja discon rytmeistä ammentavan musiikin on säveltänyt näyttelijä Eeva-Maria Kauniskangas, mutta musiikkia on ollut tekemässä myös muusikko Juha-Pekka Leppäluoto. Koreografina on ollut flamencotaiteilija Krista Saaranen ja visuaalisesta suunnittelusta on vastannut puvustaja ja kuvanveistäjä Heidi Kesti.
"Ohjaaja esitti minulle eri runojen kohdalla toiveita, millaista tunnelmaa haetaan, ja sen pohjalta lähdin toteuttamaan niitä", Kauniskangas kertoo omasta työstään.
Oulun kaupunginteatterin Ronja Ryövärintyttäressä ja marraskuussa ensi-iltansa saavassa Housut pois -musikaalissa mukana oleva Kauniskangas ei ole säveltäjänä ensikertalainen.
"Ensimmäiset teatterityöt taisin säveltää 2000-luvun alussa", hän muistelee.
Tummasävyisten rockyhtyeiden Harmajan ja Charonin keulakuvana tunnettu Leppäluoto puolestaan on tehnyt sävellyksiä Raahen teatterin näytelmiin. Tätä nykyä häntä työllistää myös Tampereella musiikkiteatteri Palatsin rockmusikaali Ihan tuuliajolla. Se tulee ensi-iltaan tammikuussa.
Leppäluoto kertoo hypänneensä hankkeeseen, "koska haluaa päästä mukaan kaikenlaiseen tuntemattomaan, missä näkee jonkinlaisen haasteen itselleen".
Flamencotanssikoulu Amanecerán johtajalle ja pedagogille Krista Saaraselle tanssijan ja koreografin roolit ovat hyvinkin tuttuja. Lisäksi hän on tehnyt aiemmin yhteistyötä Eeva Kauniskankaan ja ohjaaja Sanna-Maija Karjalaisen kanssa.
"Sen sijaan näyttelijän roolissa olo on ollut uutta", Saaranen kertoo.
Lähes vuoden kestänyt prosessi on ohjaajan mielestä pakottanut yhden jos toisenkin tekijän hyppäämään oman mukavuusalueensa ulkopuolelle.
"Minulle sellaista on ollut tanssi", performanssirunouden nimiin vannova Slunga myöntää.
Mutta on ollut jotain muutakin. "Omista runoista minullakin on toki taiteellinen näkemys siitä, miten ne pitäisi tuoda lavalle. Tässä näkemys on täytynyt vaientaa - ja on pitänyt vain asettua toisen ohjattavaksi. Kyllä se on ottanut luonnon päälle, mutta hyvässä mielessä", Slunga naurahtaa.
Vaikka ensi-ilta on vielä edessä, ei kai ole liian aikaista kysyä, voitaisiinko Naisen nauru viedä Valvesalista ja Oulusta muuallekin?
Mahdollisuuksien mukaan, Karjalainen ja Slunga sanovat.
"Tästä voitaisiin tehdä ehkä helpommin liikuteltava keikkaversio", Sanna-Maija Karjalainen arvioi.
Artikkelin lähde Kaleva