Ronja ja Birk rauhan asialla

Ensi-ilta
Oulun kaupunginteatteri: Ronja Ryövärintytär. Dramatisointi Annina Paasonen. Suomennos Tuovi Paju. Ohjaus ja sovitus Fiikka Forsman (vierailija). Lavastus ja valosuunnittelu Jukka Kyllönen. Pukusuunnittelu Pasi Räbinä. Sävellys ja äänisuunnittelu Jari Niemi. Koreografia Paula Puumalainen. Naamiointi Kirsi Keränen. Rooleissa mm.: Sanni-Mari Kanto, Elias Keränen (vierailija), Mirjami Kukkola, Hannu Pelkonen, Kari J. Ristolainen, Tuula Väänänen.
Suuri näyttämö 5.9.

G20-kokous avautui Pietarissa perjantaina sotatoimet mielessä. Agendalla ovat ohjusisku Syyriaan, pitkittynyt sisällissota ja syytökset kemiallisten aseiden käytöstä siviilejä vastaan.
Sekasorto jatkuu Keski-Afrikassa. Egyptissä vellovat terrorismin aallot.
"Miksvarten ne sillai tekkee?" voi ihmetellä kakkiaisten tavoin.
Nyt tarvitaan toisenlaista kemiaa.
Ronja Ryövärintytär johdattaa ajattelua ja toimia kostosta pasifismiin, pitkästä vihanpidosta rauhanomaiseen yhteiseloon. Astrid Lindgrenin klassikko näyttäytyy aiempaa kirkkaammin maailmanrauhan rakentajana.
Järkälemäisiä sanoja saavat käyttää muutkin kuin suurvaltojen päämiehet. Ihmiset ovat arvokkaampia kuin tuhat puukkoa.
Vierailija Fiikka Forsmanin ohjaama Ronja Ryövärintytär onnistuu hyppimään sadun ja toden kuilun yli. Satunäytelmänä se pysyy silti tukevasti lestissään, mikä ei estä katsojaa assosioimasta asioita nykytodellisuuteen.
Hämmästyttävällä tavalla esitys heruu yhtä aikaa satua ja fantasiaa sekä analyyttista ja kantaaottavaa lastenteatteria.
Koko näyttelijäkaarti näyttää olevan hengessä mukana.
Vihat alkavat vähästä, Matiaksen (Hannu Pelkonen) ja Borkan (Kari J. Ristolainen) välillä korvatillikasta. Ystävyys voittaa vähitellen.
Nuori oululainen Sanni-Mari Kanto on löytö Ronjan rooliin. Hänen Ronjansa on vahva ja raikas. Teatterikorkeakoululaisen Elias Keräsen Birk toimii hänelle tasaveroisena vastavoimana.
Kumppanuuden eetos ulottuu näytelmässä roolitulkintojen tasolle. Yhteen hiileen puhaltaminen on tärkeämpää kuin suorittaminen ja tähteys.
Ronja ei riipu yhden langan varassa. Joku voi poimia plakkariinsa hassuja tyyppejä, pelkokertoimia ja lumoavaa fantasiaa. Toinen tarttuu vihan maantieteeseen ja rauhanaatteisiin. Kolmas voi reagoida ajatuksiin vanhemmuudesta ja kasvatuksesta.
On monta antoisaa ja merkityksellistä tapaa lukea esitystä.
Ronjalla, Birkillä, äideillä ja isillä, Kalju-Pietulla (Tuula Väänänen), Pikku-Plootulla (Mikko Leskelä) ja Räyhällä (Pentti Korhonen) on paljon kerrottavaa.
Ronja Ryövärintytär säteilee viisautta. Se viestii, kuinka pelko ja ennakkoluulot vierasta kohtaavat vain ruokkivat lisää mörköjä.
Uutta, erilaista ja outoa edustavat kakkiaiset, maahiset, männiäiset ja ajattarat. Pukusuunnittelija Pasi Räbinän villasta, ketjusilmukoista ja tilkuista loihtimat asut ovat ällistyttäviä.
Kakkiaisten peppu pyörii hauskasti ja ajattarat tuovat mieleen Odysseuksen kohtaamat kauhut.
Jukka Kyllösen lavastus ja valomaisemat tarjoavat silmiä hiveleviä kerroksellisia kuvia.
Kaiken viisauden ohella esitys on visuaalisesti kaunis, kokonainen, esteettistä herkistymistä palveleva. Se tarjoaa teatterin vau-efektejä! Birkiä siteeraten voi sanoa, että "voisin vaan istua tässä ja nauttia teatterista".
Maailmanrauha ei saisi olla liian suuri sana arkikäyttöön. Muutos on tehtävä: Mitä pienet edellä, sitä isot perässä. Ennen kuin koko maailma menee huituntuuttiin.
Eeva Kauppinen



Creative Commons -lisenssi
Artikkelin lähde Kaleva