Artikkelin lähde Kaleva
Oululainen kuvanveistäjä Jaakko Pernu on viime vuodet työskennellyt lähinnä isojen ulkoveistosten parissa. Niitä löytyy täältä Oulustakin kaksi ihan uutta. Vellikello on mukana Oulun taidemuseon Täällä!-ympäristötaidenäyttelyssä Hupisaarilla ja Lyötyn puistossa Vesilasi korvasi elinkaarensa päähän tulleen Päivänvarjon viime vuonna.
Pernun uusia ulkoteoksia löytyy myös esimerkiksi Kotkasta ja Kokkolasta ja useampia projekteja on joko vireillä tai jo toteutuneena muun muassa Kanadassa.
Pernun juuri avautunut gallerianäyttely on siis pienimuotoinen tapaus - mittakaavan muutos, liike ulkoa sisälle - ja sitä on mielenkiintoista tarkastella myös taiteilijan viimevuosien työskentelyhistoriaa vasten.
Avara julkinen tila paljaan taivaan alla ja työhuoneen seinien ympäröimä yksityisyys ovat varsin erilaisia ympäristöjä toimia.
Näyttelyn kahdeksan veistosta ovat keskenään samaa kokoluokkaa. Niiden ulottuvuuksien painopisteet kyllä vaihtelevat, mutta teosten kokonaisvolyymi säilyy siitä huolimatta varsin samana.
Kuin kyseessä olisi kuvanveistäjän oma aikajaksojen järjestelmä, joista jaksoista jokainen olisi antanut ajan jonkin tietyn rakenteen, muodon tai materiaaliyhdistelmän tutkimiseen.
Tunnelma on levollinen ja intiimi.
Pernun ulkoteoksista tutut elementit ovat mukana kyllä. Puupätkistä koottu verkkomainen rakenne saa usein hyvin tarkan muodon ja vaikutelma on kevyt ja painava samanaikaisesti.
Rakennettu yhdistyy orgaaniseen, käsityön jälki on huoliteltua.
Yksi veistoksista on nimetty Omakuvaksi.
Taiteilijan mukaan sen voi nähdä päälakena, jota aurinko ulkoveistosten rakennustyössä ja niiden pajuverkostoissa kiipeillessä aina läiskittää.
Leena Kangas
Artikkelin lähde Kaleva